hongkong

Hongkong (Hong Kong Special Administrative Region of the People's Republic of China 中華人民共和國香港特別行政區)
Lippu	Vaakuna
Hongkongin sijainti.
Valtio	Kiina
Britannian kruununsiirtomaaksi	1843
Kiinan erityishallintoalueeksi	1997
Hallinto
– Hallinnon tyyppi	erityishallintoalue
– Chief Executive	Leung Chun-ying
Pinta-ala	1 104 km²
– Sisävesi	4,58 km²
Väkiluku	7 061 200
Kielet	englanti, kiina
BKT (2010)	326 USD (PPP)
– asukasta kohti	45 736 USD
HDI (2011)	0,898
Symbolit
– Valuutta	Hongkongin dollari
– Verkkotunnus	.hk
Lyhenteet
– ISO 3166	HK

Hongkong (kiin. 香港, Xianggang, engl. Hong Kong), virallisesti Hongkongin Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue, on kaupunki eteläisessä Kiinassa. Hongkongin kiinankielinen nimi tarkoittaa 'tuoksuvaa satamaa'.^[1]

Hongkong on yksi maailman liberaaleimmista talouksista ja tärkeimmistä kansainvälisen talouden keskuksista. Hongkong on erittäin tiheästi asuttu pilvenpiirtäjäkaupunki ja sen seitsemän miljoonaa asukasta nauttivat keskimäärin korkeaa elintasoa: tosin varallisuuserot ovat teollisuusmaiden korkeimpia ja noin miljoona hongkongilaista elää köyhyysrajan alapuolella.^[2] Entinen Britannian siirtomaa on nyt Kiinan hallinnassa ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaatetta soveltaen. Sille on perustuslaillisesti taattu suhteellisen korkea autonomia, sillä esimerkiksi on oma lainsäädäntönsä, valuuttansa, tullinsa, lentoliikenneoikeudet ja maahanmuuttolakinsa. Vain puolustus ja diplomaattiset suhteet ovat Pekingin keskushallinnon vastuulla.

Historia

Britannia miehitti Hongkongin saaren ensimmäisen oopiumisodan yhteydessä 1841. Nankingin rauhassa 1842 Kiina luovutti saaren Britannialle. Kyseessä oli ensimmäinen ns. epäoikeudenmukaisista sopimuksista, jotka Kiinan Qing-dynastia joutui solmimaan. Tätä ennen paikka oli varsin merkityksetön eikä siellä ollut merkittävää asutusta. Toisen oopiumisodan jälkeen solmitussa Pekingin sopimuksessa vuonna 1860 osa Kowloonin niemimaasta luovutettiin myös Britannialle, joka liitti alueen Hongkongiin. 1. heinäkuuta 1898 Kowloonin niemimaan tyvi ja parisataa saarta (nk. Uudet territoriot) vuokrattiin Britannialle 99 vuodeksi. Kun Kiinasta tuli kommunistinen vuonna 1949, tuhannet kiinalaiset pakenivat Hongkongiin.^[3] Pakolaisvirrat lisääntyivät Suuren harppauksen aikana. 1960-luvulla talous alkoi nousta, mutta maahan tuli pakolaisvirtoja.

Vuonna 1982 Kiina ja Britannia aloittivat viralliset neuvottelut Hongkongin luovuttamisesta Kiinalle. 19. joulukuuta 1984 kiinalais-brittiläinen yhteisjulistus ilmoitti siirtokunnan muuttuvan Kiinan erityishallintoalueeksi 1. heinäkuuta 1997, Uusien territorioiden vuokrasopimuksen umpeutuessa. Yhteisjulistus ilmoitti Hongkongissa noudatettavan ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -järjestelyä, jonka kansantasavalta alun perin suunnitteli Taiwanin varalle. Sopimus tarjosi Hongkongille autonomian kaikissa asioissa ulkopolitiikkaa ja puolustusta lukuun ottamatta.

1980-luvulta lähtien Britannia alkoi luoda Hongkongille itsehallinnollisia instituutioita vanhan kolonialistisen järjestelmän tilalle. Vaaleilla valittu osuus hallinnosta jäi kuitenkin aina pieneksi.

Politiikka

Hongkongin johdossa on korkea virkamies (chief executive), jonka valitsee 800-jäseninen vaalikomitea viideksi vuodeksi kerrallaan. Donald Tsang valittiin toiselle kaudelle 2007, seuraavat vaalit ovat odotettavissa 2012. Hänen alaisinaan on kaksitoista ylempää virkamiestä, jotka johtavat kukin omaa toimistoaan. Myös kolme muuta tärkeää virkamiespaikkaa (pääsihteeri, taloussihteeri ja oikeusasioiden sihteeri) täytetään poliittisin perustein.^[4]

800-jäsenisen vaalikomitean jäsenet valitaan edustamaan eri hallintopiirejä monimutkaisen järjestelmän mukaisesti. Vaalitavan muuttamista suoraksi kansanvaaliksi on harkittu jo vuoden 2012 vaalien yhteyteen, mutta se saattaa jäädä vuoteen 2017.^[4]

Piirit

Hongkongin piirijako.

Hongkong koostuu 18 hallinnollisesta piiristä:

1. Islands
2. Kwai Tsing
3. North
4. Sai Kung
5. Sha Tin
6. Tai Po
7. Tsuen Wan
8. Tuen Mun
9. Yuen Long
10. Kowloon City
11. Kwun Tong
12. Sham Shui Po
13. Wong Tai Sin
14. Yau Tsim Mong
15. Central and Western
16. Eastern
17. Southern
18. Wan Chai

Jokaista piiriä edustaa piirivaltuusto, joka neuvoo kaupungin hallintoa paikallisissa asioissa kuten julkisten tilojen, yhteishankkeiden, kulttuuristen aktiviteettien ja ympäristön kehittämisessä.

Maantiede

Näkymä Victoria Peakiltä.

Hongkongin alue muodostuu Hongkongin saaresta, mantereeseen kuuluvasta Kowloonin niemimaasta ja Kiinan rajalle ulottuvista Uusista territorioista (New Territories). Kiinan vastainen raja kulkee Shenzhenjokea pitkin. Alue on vuoristoista ja sen asutus on keskittynyt korkeisiin kerrostaloihin, joten pienelle alueelle asettuneista seitsemästä miljoonasta asukkaasta huolimatta yleiskuva on varsin vihreä. Noin 75 % alueesta on rakentamatonta maata. Shing Mun -joki on siirretty suurelta osaltaan keinotekoiseen uomaan ja sen varret on rakennettu täyteen. Hongkong on Kiinan neljänneksi suurin kaupunki Pekingin, Chongqingin ja Shanghain jälkeen.

Hongkong, Shenzhen ja Guangzhou muodostavat yhdessä yhden maailman suurimmista taajama-alueista, jossa asui vuonna 2010 yhteensä yli 120 miljoonaa ihmistä.^[5]

Ilmasto

Hongkongissa on subtrooppinen ilmasto. Kuuminta on toukokuusta syyskuuhun, jolloin myös sataa eniten. Kylmintä ja kuivinta on taas marraskuusta helmikuuhun. Kaupungissa esiintyy kesäisin myös pyörremyrskyjä.

Talous

Hongkong on jatkuvasti Heritage Foundationin vuosittaisessa taloudellisen vapauden tutkimuksissa ensimmäisellä sijalla.^[6] Lähiaikoina taustalla on ollut pelko, että Kiinan kasvava vaikutus Hongkongin politiikkaan aiheuttaisi tilanteen muuttumisen.

Vuonna 2010 ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti oli 45600 Yhdysvaltojen dollaria eli maailman 11. korkein.^[7]

Hongkongin merkittävin luonnonvara on maasälpä. Merkittävimmät vientituotteet ovat tekstiilit, elektroniikka ja pienteollisuustuotteet.

Liikenne

Kaksikerrosraitiovaunu Hongkongissa.

Hongkongissa on pitkälle kehitetty julkisen ja yksityisen liikenteen verkosto. Yli 90 % päivittäisistä matkoista tehdään joukkoliikenteellä.^[8]

Melkein kaikissa junissa, metroissa, busseissa ja lautoissa maksujärjestelmänä on RFID-tekniikkaa käyttävä Octopus card -sirukortti. Kaupungin parkkimittarit hyväksyvät maksun pelkästään Octopus cardilla.

Hongkongin junaliikenteestä vastaa Mass Transit Railway (MTR), joka muodostettiin vuonna 2007 yhdistämällä Hongkongin metro ja Manner-Kiinan ja Hongkongin välillä liikennöivä Kowloon-Canton Railway (KCR). MTR:ään yhdistettiin myös KCR:n pikaraitiotieverkko luoteisissa Uusissa territorioissa. Lisäksi Hongkongissa on raitiotiejärjestelmä, joka kattaa Hongkongin saaren pohjoisosan. Se on yksi harvoista raitiovaunujärjestelmistä maailmassa, jota liikennöidään yksinomaan kaksikerrosvaunuilla.

Hongkongissa on yksi kansainvälinen lentoasema, Hongkongin kansainvälinen lentoasema, joka sijaitsee Chek Lap Kokissa. Lentoasema korvasi aiemman kansainvälisen Kai Takin lentoaseman vuonna 1998, joka sijaitsee Kowloon Cityssä. Finnair lentää Helsingistä Hongkongiin sekä matkustaja- että rahtilentoja.

Vaikka Manner-Kiinassa on oikeanpuoleinen liikenne, Hongkongissa on yhä vasemmanpuoleinen liikenne. Ajoneuvoja on rekisteröity 517 000, joista 64% on yksityisten omistamia henkilöautoja. Hongkongissa on hyvin harvakseltaan nähty oikeanpuoleisessa liikenteessä yleisiä, vasemmalta puolelta ohjattavia autoja, jotka on ajettu pohjoisesta Manner-Kiinan puolelta. Hongkongin tieliikennesäännöstö käyttää samaa liikennemerkkijärjestelmää kuin Yhdistynyt kuningaskunta.

Hongkongin takseja on vajaat 18 000 ja niiden värit ovat punainen, vihreä ja vaaleansininen. Ainoastaan punaiset taksit saavat kulkea kaikkialla Hongkongin alueella. Kowloonissa on vain punaisia takseja, vaaleansiniset Lantaun saarella ja vihreät Uusissa Territorioissa.^[9]

Hongkongin kauppalaivasto on maailman viidenneksi suurin, siihen kuuluu yli 1400 alusta.^[7]

Väestö

Kuvia Hongkongista.

Hongkongin väkiluku kasvoi huikeasti läpi 1990-luvun, yltäen 6,99 miljoonaan vuonna 2006.^[10] Noin 95 % Hongkongin asukkaista on kiinalaista alkuperää. Jäljelle jäävä viisi prosenttia väestöstä koostuu ei-kiinalaisesta selvästi erottuvasta väestönosasta huolimatta sen verrattain pienestä osuudesta. Arviolta 140 000 filippiiniläistä työskentelee Hongkongissa kotiapulaisina. Myös indonesialaisten kotiapulaisten lukumäärä kasvaa jatkuvasti. Taloussektorilla työskentelee paljon eurooppalaisia, yhdysvaltalaisia, australialaisia, kanadalaisia, japanilaisia ja korealaisia.

Vuonna 2006 elinajanodote oli 81,6 vuotta, viidenneksi korkein maailmassa.

Koulutus

Hongkongissa on samankaltainen koulutusjärjestelmä kuin Britanniassa.^[11]

Hongkongissa on kahdeksan julkista yliopistoa. Vanhin niistä, Hongkongin yliopisto, on perustettu 1911. Pääasiallinen opetuskieli on englanti.^[12] Lisäksi on lukuisia yksityisiä korkeakouluja.

Kulttuuri

Hongkongin arkkitehtuurissa ei ole säilynyt paljoakaan siirtomaa-ajan piirteitä. Uusgoottilainen anglikaaninen katedraali muistuttaa menneistä ajoista, samoin jotkut englantilaistyyppiset paikannimet. Vanhan tilalle on rakennettu paljon modernia arkkitehtuuria, jonka näkyviä edustajia ovat messukeskus Hong Kong Exhibition Centre sekä Bank of Chinan pilvenpiirtäjä.^[1]

Kaupungin kosmopoliittinen tunnelma näkyy ruokakulttuurien laajassa kirjossa. Suosituimpia ovat erilaiset kiinalaiset kalaruokalajit, lisäksi löytyy eurooppalaisia, amerikkalaisia, japanilaisia, korealaisia ja muunmaalaisia ravintoloita. Tyypillinen ruokalaji on dim sum, höyryssä kypsennetyt taikinanyytit.^[1]

Hongkong on maailmankaupan keskus, mutta ehkä yksi tunnetuimmista kaupungin kulttuurillisista tuotoksista on sen viihdeteollisuus, joka on erityisen tunnettu taisteluelokuvista.

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hongkong.

• Hongkongin hallinnon viralliset sivut (englanniksi)
• Matkaopas aiheesta Hong Kong Wikitravelissa (englanniksi)
• Radio86.fi: Hongkong - Jotain uutta, jotain vanhaa

Kiinan kansantasavalta

Maakunnat: Anhui | Fujian | Gansu | Guangdong | Guizhou | Hainan | Hebei | Heilongjiang | He'nan | Hubei | Hunan | Jiangsu | Jiangxi | Jilin | Liaoning | Qinghai | Shaanxi | Shandong | Shanxi | Sichuan | Yunnan | Zhejiang

Itsehallinnolliset kunnat: Chongqing | Peking | Shanghai | Tianjin

Autonomiset alueet: Guangxi | Ningxia | Sisä-Mongolia | Tiibet | Xinjiang

Erityishallintoalueet: Hongkong | Macao