puuvilla

Puuvillapelto

Työläiset poimivat puuvillaa Yhdysvaltojen eteläosissa 1900-luvun alussa

Puuvilla on pehmeä kuitu, jota saadaan pensaina kasvavan puuvillakasvien (Gossypium spp.) siemenhahtuvista. Puuvillakuitu koostuu lähes pelkästään selluloosasta. Puuvillaa käytetään langoissa ja kankaissa. Kaikista tekstiilikuiduista noin 45 prosenttia on puuvillaa. Puuvillasta tehdyt vaatteet ovat hengittäviä, eivätkä ne villan tavoin kutita tai ärsytä ihoa. Puuvilla aiheuttaa harvoin allergisia reaktioita. Puuvilla on väriltään yleensä luonnonvalkoinen, joskus myös todella vaalea keltainen.

Laadukkaimmat puuvillakankaat on valmistettu kampapuuvillasta. Kudontavaiheessa lyhyet kuidut on kammattu yhdensuuntaisiksi, jolloin kankaaseen saadaan sileä pinta, joka ei nukkaannu kovin helposti. Kampapuuvillatuotteet ovat halpapuuvillaa huomattavasti kalliimpia, mutta niiden käyttöikä on pidempi ja käyttömukavuus suurempi. Pellavan ja puuvillan sekoitusta kutsutaan nimellä parkkumi. Parkkumivaatteissa yhdistyy pellavan lujuus ja kestävyys sekä puuvillan miellyttävyys iholle.

Puuvilla on yleisin luonnonkuitu.

Puuvillan ominaisuuksiin kuuluu hyvä kosteuden imukyky, rypistyvyys, hidas kuivuminen, kaikkien luonnonkuitujen tapaan maatuminen, lujuus märkänä, ja hyvä pesunkestävyys. Puuvilla palaa nopeasti sekä melko suurella liekillä, joten tulen ja puuvillan kanssa kannattaa olla varovainen.

Puuvillan tuotanto

Tärkeimmät puuvillantuottajamaat ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Pakistan. Ne tuottavat yli 60 % maailman puuvillasta. Puuvilla on monien Länsi- ja Keski-Afrikan maiden yksi tärkeimmistä vientituotteista.^[1] Puuvilla tunnettiin Intiassa jo esihistoriallisella ajalla. Intiasta puuvilla levisi sitten Egyptiin, Kiinaan ja Persiaan. Euroopassa puuvillateollisuus lähti liikkeelle Espanjasta 1100-luvulla. Parkkumikangasta alettiin valmistaa Saksassa ja Flanderissa 1300-luvulla. Suomessa alettiin kehrätä ja kutoa puuvillaa 1700-luvulla.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puuvilla.

Geenimuuntelu

Pohjois-Kiinan geenimuunneltu puuvilla vähentää Helicoverpa zea -perhostoukkien kantoja. Luultavasti on niin, että puuvillakasviin lisätty Bt-bakteerin geeni suojaa myös muita kasveja, joita perhosentoukat tuhoavat. Bt-bakteeri tuottaa tuholaismyrkkyä, jonka epäillään olevan haitaton ihmisille, muille nisäkkäille, kasveille, kaloille ja useille hyönteisille. Se kuitenkin tappaa perhosentoukkia hyvin valikoivasti. Helicoverpa zea-perhostoukkalajin lisäksi muut lajit, joihin myrkky tehoaa, eivät vielä ole tiedossa. ^[2]

Lähteet

Kirjallisuutta

• Ander, Gunilla: Puuvillan likainen tarina. (Bomull: En solkig historia, 2010.) Suomentanut Petri Stenman. Helsinki: Like, 2011. ISBN 978-952-01-0635-5.