rustokudos

Rustokudos (lat. textus cartilagineus) on verisuonetonta tukikudosta, josta puuttuvat verisuonten lisäksi hermot. Sitä on ihmisellä muun muassa nivelten yhteydessä, korvalehdissä ja nenässä. Merkittävästi rustokudosta on myös kurkunpäässä ja rintalastaan niveltyvissä kylkirustoissa. Kliinisesti merkittävä on selkärangan nikamien välinen taipuisa rusto, nikamavälilevy. Rusto on taipuisampaa kuin luu, mutta murruttuaan vaikeammin korjaantuvaa. Rustokudostyyppejä ovat lasirusto, elastinen rusto ja syyrusto.

Rustosolut ovat kuutiomaisia. Ne sisältävät pääosin vettä, rasvaa ja glykogeenia. Rustoissa oleva solujen väliaine on suurimmaksi osaksi vettä, mutta siinä on myös hyaliinia ja kollageenia. Hyaliinirustot ovat kovempia, kollageenirustot taipuisampia. Eräisiin rustoihin kuten kylkirustoihin saattaa ilmaantua ikääntymisen yhteydessä mineraaleja, erityisesti kalsiumfosfaattia, jolloin rusto luutuu.

Kaloilla ruodot ovat yleensä luumaista kudosta, mutta haista ja rauskuista käytetään tukirangan rakenteen vuoksi nimitystä rustokala.