urheilu

Urheilun teemasivu

Urheilu on yhteisnimitys fyysisen kunnon ylläpitämiseksi, virkistykseksi tai sääntöjen mukaisena kilpailuna harjoitettaville liikuntamuodoille. Siihen kuuluvat myös huvi- tai kilpailumielessä harrastetut suoritukset, joissa mekaanisten laitteiden tai eläinten osuus on merkittävä.^[1] Kilpaurheilun näkyvin osa on huippu-urheilu.

Suosituimmat urheilulajit eri maissa National Geographic -lehden mukaan

Kilpaurheilulle tyypillistä on yksilön tai joukkueen taidoissa tai ylivertaisuudessa kilpaileminen. Urheilu voidaan jakaa tulos- ja sääntöurheiluun: tulosurheilussa tärkeintä on saavutetun tuloksen suuruus, kun taas sääntöurheilussa pyrkimyksenä on suorituksen muodon sääntöjen mahdollisimman tarkka noudattaminen kuten voimistelussa, tanssissa tai uimahypyissä.

Urheilulajeja on runsaasti, ja ihmiset käyttävät niihin nykyään merkittävän osan ajastaan, rahastaan ja huomiostaan joko harrastajina, kilpailijoina tai katsojina eli "penkkiurheilijoina".

Urheilu on myös merkittävä mediaviihteen muoto. Maailman seuratuimpia urheilutapahtumia ovat jalkapallon, kriketin ja rugbyn maailmanmestaruuskilpailut sekä olympialaiset.

Etymologiaa

Suomen kielen sana urheilu perustuu joko adjektiiviin urhea tai tämän kantasanaan urho. Se vakiintui laajaan käyttöön 1800-luvun lopulla sen jälkeen, kun Kotikielen Seura oli suositellut sitä vuonna 1886. Aikaisemmin puhuttiin kilvasta ja kilvoituksesta. Jo Mikael Agricola käytti sanaa kilpa, mutta siitä johdettu verbi kilpailla tuli käyttöön vasta 1800-luvulla.^[2]

Monissa muissa kielissä käytetään sanaa sport, jonka taustalla on vanha ranskankielinen sana desport.

Historiaa ja politiikkaa

Kiekonheittäjän patsas

Monia urheilulajeja on harjoitettu tuhansien vuosien ajan. Varhaiset urheilulajit ovat usein liittyneet valmentautumisen taisteluihin, mutta monissa kulttuureissa urheilulla on ollut myös uskonnollinen elementti: urheilua jumalan tai jumalten kunniaksi. Antiikin Kreikassa tunnettuja urheilulajeja olivat nyrkkeily, paini, juoksu, ratsastus, kilpa-ajo hevosella ja viisiottelu, jonka lajeja olivat kiekko, keihäs, pituushyppy, juoksu ja paini.^[3]

Teollisen vallankumouksen jälkeen perustettiin työväen urheiluseuroja.

Nykyaikaiset olympialaiset perustuvat antiikin olympiakisojen perinteeseen. Nykyaikaiset olympialaiset järjestettiin ensimmäisen kerran Ateenassa vuonna 1896. Vuodesta 1924 alkaen kisat on jaettu erillisiin kesä- ja talviolympialaisiin ja vuoteen 1992 saakka kesä- ja talvikisat järjestettiin samana vuonna. Tämän jälkeen rytmiä muutettiin siten, että seuraavat talvikisat olivat 1994 ja siitä lähtien neljän vuoden välein.^[4]

Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton valtapiiri kilpaili omissa kisoissaan, Spartakiadeissa. Olympialaisiin on liittynyt useita näyttäviä boikotteja poliittisista syistä. 28 Afrikan maata boikotoi vuoden 1976 olympialaisia protestina Etelä-Afrikan osallistumista vastaan. Vuoden 1980 kisoja Moskovassa boikotoitiin laajasti protestina Neuvostoliiton Afganistanin-sotaa vastaan. Neuvostoliitto liittolaisinee boikotoi vastaavasti vuoden 1984 olympialaisia Los Angelesissa.

Huippu-urheilun kaupallisuus on laajennut 1980-luvulta alkaen. Huippu-urheilijoiden palkkiot ovat kasvaneet huimasti ja yritysten harjoittama sponsorointi on laajentunut urheiluliiketoiminnaksi. Doping ja vedonlyöntivilppi näyttävät muodostuneen pysyviksi lieveilmiöiksi. On kysytty, kuinka paljon kaupallistunutta huippu-urheilua voidaan tukea julkisin varoin.^[5]

Suomen varhainen urheiluhistoria on liittynyt sotilaskoulutukseen. Ensimmäiset urheiluseurat ovat olleet purjehdusseuroja; vanhimpana niistä Poriin perustettu Segelföreningen i Björneborg vuodelta 1856. Metsästysseura järjesti ampumakilpailut vuonna 1868. Voimistelu oli alusta asti koulujen opetusohjelmassa ja ensimmäinen voimisteluseura perustettiin vuonna 1875.^[6]

Ympäristövaikutukset

Liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset voidaan jakaa liikuntasuoritukseen liittyviin vaikutuksiin (mm. maaston kuluminen ja päästöt ilmaan), liikuntapaikkojen rakentamisen ja ylläpidon aiheuttamiin vaikutuksiin (mm. maankäytön vaikutukset ja energiankulutus) sekä liikunnan harrastamiseen liittyvien toimintojen aiheuttamiin vaikutuksiin (mm. liikenteen päästöt ja tapahtumissa syntyvät jätteet).

Tiettyjä urheilumuotoja on arvosteltu siitä, että ne vaativat kalliita välineitä, tuhlaavat luonnonvaroja ja saastuttavat ympäristöä. ^[7] Kestävän kehityksen näkökulmasta liikuntaharrastuksen eri muotoja ei voi suoraan jakaa suositeltaviin tai ei-suositeltaviin. Toiminta, joka koetaan jollakin alueella uhaksi, voi olla mahdollista toisaalla kestävän kehityksen vaarantumatta.^[8] Ylivoimaisesti suurimmat ympäristövaikutukset aiheuttaa lajien harrastamiseen liittyvä liikenne.^[9]. Suuressa mittakaavassa tarkasteltuna suomalaisen liikunnan ja urheilun ympäristövaikutukset ovat vähäisiä.

Liikunnan lähipalveluiden tarjoaminen, pyöräilyn ja kävelyn olosuhteiden kehittäminen, liikuntatilojen käytön maksimointi, jokamiehenoikeuksien turvaaminen sekä kansalaistoiminnan tukeminen edistävät ympäristövastuullista liikuntaa. Liikunnan ympäristövaikutuksia voidaan vähentää myös kehittämällä liikuntapaikkojen energiatehokkuutta sekä hyödyntämällä rakentamisessa kierrätysmateriaaleja ja muita materiaalitehokkaita ratkaisuja. Jokainen liikkuja voi vähentää ympäristökuormitusta valitsemalla liikuntapaikan mahdollisimman läheltä arkiympäristöä sekä suosimalla liikuntapaikalle kulkemisessa pyöräilyä, joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

Euroopan neuvoston urheilun peruskirjaan^[10] on Suomen aloitteesta kirjattu tarve kestävän kehityksen esille nostamiseen urheilussa. Artikla edellyttää, että urheilukulttuurin tulee olla sopusoinnussa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Tämä tarkoittaa luonnon ja ympäristöarvojen ottamista huomioon urheilupaikkoja suunnittelussa, urheilujärjestöjen kestävän kehityksen mukaisen toiminnan tukemista ja ihmisten tietoisuuden lisäämistä urheilun ja kestävän kehityksen välisestä suhteesta.^[11]

SLU:n ympäristötyössä [1] on 1990-luvulta asti tehty kestävää kehitystä tukevaa liikuntatyötä.

Katso myös

• Doping
• Kuntoilu
• Luettelo urheilulajeista
• Olympialaiset
• Suomen Liikunta ja Urheilu
• WADA
• Vammaisurheilu

Lähteet

Kirjallisuutta

• Humphreys, Joe: Rumaa peliä: Mikä urheilussa mättää?. (Foul play: What’s wrong with sport, 2008.) Suomennos: Petri Stenman. Helsinki: Like, 2009. ISBN 978-952-01-0258-6.
• Kyrö, Tuomas: Urheilukirja. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-337-0.
• Virtanen, Jukka: Virtasen voimistelu ja urheilu. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-380-6.

Aiheesta muualla

• Urheilu-uutisia
• Suomen urheiluhistoriallinen seura
• YLE Elävä arkisto - Urheilu
• Urheiluviikon urheilu-uutisia
• Urheiluviikon urheiluesittelyt
• UrheiluPlaza.com, Urheilu-uutiset ja keskustelu
• UrheiluSuomi.com, Urheilu-uutisia