valtion elokuvatarkastamo

Valtion elokuvatarkastamo on opetusministeriön alaisuudessa toimiva virasto, jonka tehtävänä on tarkastaa alle 18-vuotiaille esitettäviä ja levitettäviä kuvaohjelmia, kuten elokuvia ja videopelejä.^[1] Vuoteen 2001 elokuvatarkastamon tehtävänä oli myös tarkistaa täysi-ikäisille esitettävät ja levitettävät kuvaohjelmat. Valtion elokuvatarkastamo lopetetaan vuoden 2011 lopussa ja sen korvaa Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus.

Valtion elokuvatarkastamo on perustettu vuonna 1946, ja sen edeltäjänä toimi Valtion filmitarkastamo 1921–1946. Tarkastamo oli ensin Suomen Filmikamarin omistuksessa, kunnes se siirtyi valtion haltuun 1. maaliskuuta 1946.^[2]

Elokuvatarkastamo asettaa kuvaohjelmalle ikärajan, jos ohjelma sisältää väkivaltaisuutta, seksiä, kauhua tai näihin verrattavia asioita. Mediapelien ikärajat ovat suosituksia (paitsi ikäraja 18)^[3], kun taas elokuvien ikärajat sitovia. Elokuvia esittävien teattereiden henkilökunta on velvoitettu huolehtimaan ikärajoitusten noudattamisesta. Sama koskee myös kotikatseluun tarkoitettua videomateriaalia myyvää tai vuokraavaa henkilökuntaa.

Elokuvatarkastamon ikärajapäätöksistä voi valittaa valtion elokuvalautakuntaan.

Erilaisten DVD-boksien ja kokoelmien ikärajat määräytyvät siinä korkeimman ikärajan saaneen elokuvan mukaan.

Ikärajat

Pääartikkeli: Elokuvien ikärajat Suomessa

Vuonna 2001 voimaan tulleiden säädösten mukaan Valtion elokuvatarkastamo saattoi määrätä elokuvalle tai muulle kuvaohjelmalle ikärajan 7, 11, 13, 15 tai 18 vuotta. Jos ikäraja oli 7, 11, 13 tai 15 vuotta, elokuvan sai kuitenkin esittää kaksi vuotta nuoremmille aikuisen seurassa. Videopeleille voitiin määrätä 7, 12, 16 tai 18 vuoden ikäraja.

Ennen vuoden 2001 alusta voimaan tullutta lakiuudistusta elokuvan ikäraja saattoi olla mikä tahansa 6 ja 18 vuoden väliltä, mutta tavallisimmin käytettiin vain parillisia ikävuosia. Niiden tunnuksina käytettiin merkintöjä, jossa ikärajan eteen oli merkitty K, siis esimerkiksi - -K16- tarkoitti 16 vuoden ikärajaa. Merkintä -S- tarkoitti elokuvan olevan sallittu kaikenikäisille. Vuonna 1965 annetun lain mukaan täysi-ikäisillekään ei saanut esittää elokuvia, jotka katsottiin "hyvien tapojen vastaisiksi", "epäsiveellisiksi, raaistaviksi, mielenterveyttä vahingoittaviksi" tai jotka saattoivat "vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin".^[4].

Tarkastamatta jättäminen

Tarkastuksen voi jättää tekemättä, mutta tällöin ohjelma saa automaattisesti K18-merkinnän sisällöstä riippumatta. Koska tarkastus on maksullinen ja hinta määräytyy keston mukaan, jättävät esimerkiksi televisiosarjojen DVD-julkaisujen levittäjät ne usein tarkistamatta. Pitkissä sarjoissa tarkastusmaksu voi nousta yli kymmeneentuhanteen euroon. Esimerkiksi Pieni talo preerialla ja South Park -sarjoja on esitetty jo vuosia Suomessa televisiossa, mutta niiden DVD-julkaisuissa on K18-merkitty.^[5]

Kuvaohjelmalakia muutettiin 1.7.2009 siten, että televisiossa ennen klo 21 esitettyjä tai esitettäviä elokuvia ja muita kuvaohjelmia saa levittää myös vod-palveluissa ja tallennelevityksessä (DVD ym.) ilman ennakkotarkastusta. Tällaiset ohjelmat on kuitenkin ilmoitettava elokuvatarkastamoon sisällön haitallisuuteen perustuvalla ikärajalla. Nämä ikärajat eivät ole sitovia, ja niiden merkintä on eri kuin elokuvatarkastamon tarkastamissa kuvaohjelmissa.

Valtion elokuvatarkastamon lakkautus

Eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2011 uuden kuvaohjelmalain, jonka mukaan Valtion elokuvatarkastamo muuttuu Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukseksi vuoden 2012 alussa. Elokuvien, pelien ja televisio-ohjelmien ennakkotarkastus siirtyy pääosin av-alalla toimivien henkilöiden tehtäväksi. Luokittelijoiden pitää olla uuden Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen kouluttamia ja hyväksymiä. Luokittelu tapahtuu uudessa kuvaohjelmalaissa luetelluin perustein. Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus valvoo ikärajaluokituksen onnistumista ja ottaa vastaan palautetta yleisöltä.

Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus vastaa kansallisen mediakasvatuksen edistämisestä ja valvonnasta. Media-alan itsesäätelyn ohjaaminen sekä kasvatus ja medialukutaidon kehittäminen ovat oleellisia tapoja suojella alaikäisiä haitalliselta materiaalilta.

Uudet ikärajat ovat kaikenikäisille sallittu, 7, 12, 16 ja 18. Ikärajojen lisäksi otetaan käyttöön haitallista sisältöä kuvaavat sisältömerkinnät. Televisio-ohjelmat luokitellaan samoin perustein ja merkitään kuten muutkin mediat oli kyseessä elokuvateatterielokuvat tai tallennelevitys.

Lähteet

• Sedergren, Jari: Taistelu elokuvasensuurista: valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946–2006. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-812-1.

Viitteet

Aiheesta muualla

• Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta (775/2000)
• Valtion elokuvatarkastamo
• Suomalainen elokuvien tietokanta
• Työryhmä ehdottaa elokuvien ennakkotarkastuksesta luopumista. Helsingin sanomat 26.3.2010.

Katso myös

• Elokuvan ikäraja
• Videopelin ikäraja