yhdysvallat

The United States of America Amerikan yhdysvallat
lippu vaakuna
Valtiomuoto	liittovaltio
Presidentti	Barack Obama
Pääkaupunki	Washington, DC (553 523 as.) 38°53′N, 77°02′W
Muita kaupunkeja	New York (8 168 388 as.), Los Angeles (3 957 875 as.), Chicago (2 896 016 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	9 826 630[1] km² (sijalla 41) 6,764 %
Väkiluku (2010)  – väestötiheys  – väestönkasvu	308 651 528[2] (sijalla 3) 31,4[3] / km² 0,977[1] % (2009)
Viralliset kielet	Ei ole, de facto englanti[4]
Valuutta	Yhdysvaltain dollari ($) (USD)
BKT (2010)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 1 14 526 miljardia USD[5] 46 860 USD[5]
HDI (2010)	0,902[6] (sijalla 4)
Elinkeinorakenne	maatalous 1,2 %, palvelut 76,9 %, teollisuus 21,9[1] % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC-5 / UTC-10 UTC-4 / UTC-9
Itsenäisyys Vapaussota Julistus Tunnustettu	1775–1783 4. heinäkuuta 1776 3. syyskuuta 1783
Lyhenne Maatunnus	US ajoneuvot: USA lentokoneet: N
Kansainvälinen suuntanumero	+1
Motto	E Pluribus Unum3 In God We Trust4
Kansallislaulu	The Star-Spangled Banner
1. Sijaluku on kiistanalainen Kiinan kanssa. 2. Väestöstä 82,1 % puhuu äidinkielenään englantia ja 10,7 % espanjaa. Havaiji on virallinen kieli Havaijin osavaltiossa.[1] 3. Suom. ”monesta yksi”. Mottona vuodesta 1776. 4. Suom. ”Jumalaan me luotamme”. Mottona vuodesta 1956.

Amerikan yhdysvallat (engl. United States of America, lyh. USA^[1]) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta sekä useista erillisalueista. Se on sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin. Yhdysvaltain bruttokansantuote on maailman maista suurin. Yhdysvaltoihin suuntautunut maahanmuutto on johtanut yhteen maailman etnisesti ja sosiaalisesti monimuotoisimmista väestöistä.^[7]

Yhdysvalloilla on yli 200 vuoden historia itsenäisenä valtiona ja se on yksi maailman vanhimmista perustuslaillisista tasavalloista.^[8] Kolmetoista Britannian siirtokuntaa perusti liittovaltion 1700-luvun lopussa. Itsenäisyysjulistus annettiin 4. heinäkuuta 1776 ja maa tunnustettiin vapaussodan jälkeen vuonna 1783. Yhdysvaltain perustuslaki otettiin käyttöön 1787. Seuraavan vuosisadan aikana maa laajeni, mutta osavaltioiden erimielisyydet ajoivat maan sisällissotaan, joka käytiin vuosina 1861–1865. 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen vaikutuksesta Yhdysvalloista tuli ainoa jäljellä oleva supervalta.^[9][10] Vuonna 2008 alkanut Yhdysvaltain talousromahdus ja velkakriisi ovat muuttaneet maan yhteiskuntaa ja heikentäneet sen kansainvälistä asemaa paljon.

Sisällysluettelo 1 Maantiede 1.1 Topografia ja vesistöt 1.2 Ilmasto 1.3 Luonto 1.4 Luonnonkatastrofit 2 Historia 2.1 Varhaishistoria 2.2 Eurooppalaisten siirtokunnat 2.3 Yhdysvaltain itsenäistyminen 2.4 1800-luku 2.5 1900-luvun alkupuoli 2.6 Toinen maailmansota 2.7 Kylmä sota 2.8 Kylmän sodan jälkeen 2.9 Bushin aika: terrorismin vastainen sota ja lama 2.10 Obaman aika 3 Hallinto ja politiikka 3.1 Liittovaltion elimet 3.2 Osavaltio-, heimo- ja paikallishallitukset 3.3 Puoluepolitiikka 3.4 Ulkopolitiikka 3.5 Asevoimat 4 Osavaltiot 5 Talous 6 Liikenne 7 Tiede 8 Väestö 8.1 Rodut ja etnisyys 8.2 Uskonto 8.3 Kielet 8.4 Suurimmat kaupungit 8.5 Terveys 8.6 Koulutus 9 Kulttuuri 9.1 Musiikki, teatteri, elokuva ja muoti 9.2 Kirjallisuus ja filosofia 9.3 Ruokakulttuuri 9.4 Juhlapäivät 9.5 Urheilu 10 Lähteet 10.1 Viitteet 11 Kirjallisuutta 12 Aiheesta muualla 12.1 Hallinto

Maantiede

Pääartikkeli: Yhdysvaltojen maantiede

Topografia ja vesistöt

Yhdysvaltain kokonaisala on 9 826 630 km², josta maa-alaa on 9 161 923 km² ja vesialaa 664 707 km².^[1] Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona^[11] ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri-jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret. Niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Keskilännestä länteen levittäytyvät Suuret tasangot. Suuri osa maan maataloustuotteista kasvatetaan tällä alueella. Alue muodostuu enimmäkseen suurista, raskaasti viljellystä ja erittäin tasaisesta ruohomaasta. Suuret tasangot päättyvät Kalliovuoriin. Kalliovuoret muodostavat suuren osan läntisestä Yhdysvalloista, lähtien Kanadasta ja jatkuen lähes Meksikoon asti. Kalliovuoret muodostuvat pääasiassa melko loivista rinteistä ja matalista huipuista verrattuna muihin suuriin vuoristojonoihin, paitsi muutama poikkeus (kuten Tetonvuoret Wyomingissa ja Sawatch-jono Coloradossa). Lisäksi sen sijaan että se olisi jatkuva ja yhtenäinen vuoristojono, se rikkoutuu useisiin pienempiin, välillisiin vuoristojonoihin, muodostaen laaksojen ja ylänköjen sarjoja.

Lounais-Yhdysvallat on matalaa aavikkoa. Osa-alue, joka tunnetaan nimellä Coloradon laakio (Colorado Plateau) ja joka sijaitsee Four Corners -alueella, on erikoinen maastoltaan. Se sisältää monia kansallispuistoja kuten Grand Canyon, Arches ja Bryce Canyon.

Alaskassa on Yhdysvaltain jylhimmät maisemat. Korkeat, valtavat vuoret nousevat terävästi laajoilta, tasaisilta tundra-aukioilta. Etelä- ja lounaisrannikon saarilla on useita tulivuoria. Havaiji, kaukana Alaskasta etelään Tyynellä valtamerellä, on ketju trooppisia tuliperäisiä saaria ja suosittu turistikohde.

Ilmasto

Suuren kokonsa ja maantieteellisen monimuotoisuutensa vuoksi Yhdysvalloissa esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Päivittäistä säätä säätelee polaarinen suihkuvirtaus tuo matalapainejärjestelmät pohjoiselta Tyyneltämereltä. Rajuimpia sääilmiöitä ovat hurrikaanit, jotka tulevat yleensä Atlantilta Meksikonlahdelle, ja tornadot, joita esiintyy eniten keskilännessä.

Luonto

Yhdysvaltojen etelä-osissa ilmasto on aina suhteellisen lämmin, joten kasvillisuuskin on sen mukaista. Havaijilla kasvillisuus on paratiisimaisen rehevää ja ilmasto aina trooppinen ja kostea.^[12] Mantereella, itärannikon eteläisissä osavaltioissa, kuten Floridassa, Alabamassa, Etelä-Carolinassa ja Georgiassa kasvaa kosteahkoja subtrooppisia ainavihantia havu- ja lehtimetsiä, jotka saavat runsaasti sateita kesäaikaan. Floridan eteläkärki lähellä Miamia on enimmäkseen suota, Evergladesia. Siellä elää muun muassa alligaattoreita sekä uhanalainen floridanpuuma. Aina Pohjois-Carolinasta ja Tennesseestä Kanadan rajalle saakka kasvillisuus on lauhkeaa lehtimetsää, tosin lähes mitään siitä ei ole enää jäljellä. Merkittävin suojeltu metsäalue löytyy Appalakeilta. Lehtimetsien tyypillisimpiä puita Amerikassa ovat tammet, jalopähkinät, sokerivaahterat, hevoskastanjat ja hikkorit. Joitakin havupuitakin löytyy, kuten hemlokki ja marjakuusi. Ne eivät ole kuitenkaan varsinaisia havumetsälajeja. Eläimistöstä löytyvät niin harmaaorava, opossumi, haisunäätä, kuin siili ja pesukarhukin. Lännempänä, Mississipin länsipuolella metsä vaihettuu preeriaksi. Preerioilla elää vielä joitain suuria nisäkkäitä, kuten biisoneita ja hanka-antilooppeja, sekä pienempiä kuten preeriakoiria. Kuitenkin suurin osa entisistä preerioista on nykyään maanviljelyn käytössä. Edelleen lännempänä Kalliovuorilla kasvaa vuoriston havumetsiä, joissa kasvaa jokseenkin erityyppiset puulajit, kuin varsinaisissa pohjoisissa havumetsissä. Vielä lännempänä, Kalliovuorten ja Kaskadivuorten väliin jäävillä alangoilla on kylmiä aavikkoisia ylänkötasankoja, jotka sijaitsevat sadekatveessa, kun sateet satavat joko lännessä Kaskadivuorten rinteille, tyynenmeren rannikolle, tai idässä Kalliovuorille. Laskeuduttaessa tästä etelämmäs Coloradojoen laaksoon, ilmastokin lämpenee ja Sonoran puoliaavikoilla kasvaa runsaasti subtrooppisia kaktuksia, piikkipensaita ja eräitä yksivuotisia kukkalajeja, jotka itävät ja kukkivat muutamassa päivässä, kun Sonoran aavikko saa mahdollisesti joitakin sateita kesäaikaan. Tällöin kuiva Sonoran autiomaa muuttuu pariksi viikoksi kukkamereksi, ennen kuin kuiva hiekkainen tunnelma valtaa sen taas pitkäksi ajaksi.

Koko länsirannikolla suurin osa sateista saadaan talvella, loka-maaliskuussa. Pohjoisessa etelää runsaammin. Eteläosien lämpimimmillä ja kuivemmilla alueilla Kaliforniassa kasvillisuus on nahkealehtistä välimerenkasvillisuutta pensastoineen ja metsineen ja vuoristossa kasvaa eräänlaisiksi havumetsiksi luettavia punapuumetsiä 1400–300 metrin korkeudella. Kun rannikkoa edetään pohjoiseen Oregonin ja Washingtonin osavaltioihin, kasvillisuus muuttuu lauhkeaksi sademetsäksi. Alueella sataa noin 4 metriä vuodessa, mikä on Suomeen verrattuna viisinkertaisesti enemmän. Sateet satavat rannikolla Kaskadivuorten rinteille, mutta vuorten takana on kuivempaa, jopa aavikkoa. Tällä sateisella rannikkoalueella talvet ovat leutoja, mutta kesätkään eivät ole mitenkään erityisen lämpimiä. Alueella kasvaa pääosin lehti ja havupuustoa. Monet havupuut, kuten jättiläiskuusi, sitkankuusi ja jättituija kasvavat kunnioitettaviin mittoihin. Näiden aluspuustona kasvaa lehtipuita, kuten viinivaahteraa, isolehtivaahteraa ja tammea. Alueen kasvillisuuden tunnistettava ominaisuus suurten havupuiden lisäksi on runsas sammal- ja sanikkaiskerros puiden rungoilla, mikä kertoo kosteista olosuhteista.

Pohjoisempana, Alaskan etelärannikolla on vielä suhteellisen lauhkeaa ja runsassateista. Alaskan etelärannikolla onkin boreaalisia sademetsiä. Niissä puulajit ovat samoja kuin pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Amerikassa yleensäkin, eli kuusia, koivuja, mäntyjä, pihtoja. Sademäärä vain on poikkeuksellisen suuri. Alaskan sisämaassa on tyypillisempiä boreaalisia havumetsiä ja Alaskan pohjoisrannikolla se vaihettuu tundraksi.

Luonnonkatastrofit

Yhdysvaltoihin vaikuttavat monenlaiset luonnonkatastrofit vuosittain. Vaikka vakavat kuivuudet ovat harvinaisia, ne aiheuttavat ajoittain suuria ongelmia, kuten hiekkatuulen 1930-luvulla. Läntinen Yhdysvallat on kokenut laajan kuivuuden vuosina 1999–2004, ja merkkejä kuivuudesta Suurilla tasangoilla on tullut esiin.^[13]

Yhdysvallat kokee myös maailman säännöllisimmät ja voimakkaimmat tornadot maailmassa. Suuret tasangot kokevat vastakkaisten ilmamassojen vuoksi vakavia ukkosmyrskyjä ja tornadoja keväällä ja kesällä. Maa pohjoisesta Texasista kohti pohjoista Kansasta ja itään Tennesseehen tunnetaan Tornado Alleyna, jossa monissa taloissa on tornadosuojat ja monilla kylillä on tornadosireenit.^[14][15]

Hurrikaanikausi on kesäkuun 1. ja marraskuun 30. päivän välillä, sen huippu on elokuun keskivaiheilta lokakuun alkuun. Joitakin tuhoisista hurrikaaneista ovat olleet Hurrikaani Galveston vuonna 1900, Hurrikaani Betsy vuonna 1952, Hurrikaani Andrew vuonna 1992 ja Hurrikaani Katrina vuonna 2005. Vuosi 2005 oli muutenkin lähes ennätyksellisen hurrikaanituhoisa.^lähde?

Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja on lähde 90 prosentille maailman maanjäristyksistä. Kalifornia ja eteläinen Alaska ovat erityisen haavoittuvaisia maanjäristyksille.^lähde? Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoavaa vahinkoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.^[16]

Historia

Pääartikkeli: Yhdysvaltain historia

Varhaishistoria

Ennen eurooppalaista Amerikkojen kolonisaatiota Pohjois-Amerikkaa asuttivat alkuperäiskansat, joiden esivanhemmat vaelsivat Beringinsalmen kautta Siperiasta Pohjois-Amerikkaan vähintään 12 000 vuotta, mahdollisesti jopa 40 000 vuotta^[17] sitten.^[18][19] Ennen eurooppalaisten tuloa Pohjois-Amerikassa asui arviosta riippuen noin 1–15 miljoonaa alkuperäisasukasta,^[20][21] ja kulttuurillisesti sekä kielellisesti yli 300 erilaista heimoa.^[22] Lähes kaikki kansat harjoittivat metsästystä saaden biisoneista, hirvistä ja peuroista lihaa ravinnoksi, nahkoja vaatteiksi, jänteitä jousiksi ja luita nuolenkärjiksi. Moni intiaanikansa harjoitti myös maanviljelyä, kalastusta ja keräilyä siellä missä olosuhteet sen sallivat. Viikinkien tiedetään vierailleen nykyisen Yhdysvaltain maaperällä 1000-luvun alkupuolella.

Eurooppalaisten siirtokunnat

1500-luvun alussa eurooppalaiset alkoivat tutkia nykyistä Yhdysvaltojen aluetta. Ensimmäinen vahvistettu eurooppalainen havainto alueesta on Kristoffer Kolumbuksen maihinnousu toisella matkallaan Puerto Ricolle 19. marraskuuta 1493. Ensimmäisen eurooppalaisen asutuksen nykyisiin Yhdysvaltoihin perusti Juan Ponce de León 1508 Puerto Ricoon. 2. huhtikuuta 1513 Ponce de León nousi ensimmäisenä eurooppalaisena nykyisten Yhdysvaltojen mannermaalle, Floridaan. Espanjalaiset perustivat ensimmäiset eurooppalaisten siirtokunnat nykyisten Yhdysvaltain alueelle Floridaan: Pensacolan 1559, Fort Carolinen 1564 ja St. Augustinen 1565.

Ensimmäinen brittien siirtokunta nykyisten Yhdysvaltojen alueella oli Roanoke nykyisessä Pohjois-Carolinassa. Sinne yritettiin perustaa siirtokuntaa jo 1585 ja uudestaan vuonna 1587, mutta kun brittilaivoja saapui uudestaan paikalle 1590, siirtokunta oli kadonnut. Vuonna 1607 britit perustivat nykyiseen Virginiaan Jamestownin siirtokunnan. Myös Mayflower-laivalla Englannista ja Hollannista lähteneiden, uskonnollista vainoa paenneiden siirtolaisten (engl. pilgrims, ”pyhiinvaeltajat”) oli vuonna 1620 alun perin tarkoitus matkata Virginiaan, mutta jostain syystä he purjehtivat paljon pohjoisemmaksi ja laskivat ensiksi maihin nykyisen Cape Codin niemellä. Lopulta he perustivat siirtokunnakseen Plymouthin nykyisessä Massachusettsissa. Paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviytymään talvesta ja seuraavasta kesästäkin, ja pyhiinvaeltajat viettivät vuoden 1621 sadonkorjuujuhlaa yhdessä intiaanien kanssa ensimmäisenä kiitospäivänä.

Vuonna 1626 Hollannin Länsi-Intian kauppakomppania perusti Uuden Amsterdamin kaupungin Hudsonjoen suulle ja Orangen siirtokunnan Uuden Alankomaan keskukseksi joen yläjuoksulla. Vuonna 1638 perustettiin Uusi Ruotsi nykyisen Delawaren–Pennsylvanian alueelle. Hollanti valtasi siirtokunnan 1653. Vuonna 1664 Englanti valtasi Hollannin siirtokunnat mukaan lukien Uuden Amsterdamin jonka se nimesi New Yorkiksi. Ranskalaiset tutkivat ja asuttivat Suurten järvien aluetta ja Mississippin vartta. Ranskan valta Pohjois-Amerikassa loppui 1763 seitsenvuotisen sodan jälkeen.

Yhdysvaltain itsenäistyminen

Vuonna 1760 Yhdysvalloissa oli 1 500 000 eurooppalaista ja luku kasvoi nopeasti. Englanti oli velkaantunut seitsenvuotisessa sodassa ja se kiristi sodan jälkeen siirtokuntien verotusta. Vastalauseena verotukselle tapahtui vuonna 1773 Bostonin teekutsut, jolloin Bostonissa heitettiin tullista vapautettu teelasti mereen.

Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776. Tätä seurasi pitkä Yhdysvaltain vapaussota Britanniaa vastaan. Sota päättyi 1781, kun britit antautuivat Yorktownissa.^[23] Yhdysvalloissa oli aluksi kolmetoista osavaltiota. Ne olivat Georgia, Etelä-Carolina, Pohjois-Carolina, Virginia, Maryland, Delaware, Pennsylvania, New Jersey, New York, Connecticut, Rhode Island, Massachusetts ja New Hampshire, lipun 13 raitaa kuvaavat näitä osavaltioita.

Osavaltiot liitettiin yhteen vuonna 1781 konfederaatioartikloilla. Artiklat toimivat pohjana vuoden 1787 perustuslaille, jota täydennettiin vuonna 1791 kymmenellä ensimmäisellä lisäyksellä, jotka tunnetaan nimellä Bill of Rights. Maan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin George Washington.^[23]

1800-luku

Vuodesta 1803 vuoteen 1848 Yhdysvaltain alue lähes kolminkertaistui. Vuonna 1803 Thomas Jeffersonin hallitus osti Ranskan Napoleonilta Mississippijoen länsipuolisen Louisianan alueen. Vuonna 1845 Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas liittyi Yhdysvaltoihin. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Utahin, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alueet Guadeloupe Hidalgon rauhassa. Lisäksi Venäjän keisari Aleksanteri II myi 9. huhtikuuta 1867 Alaskan Yhdysvalloille. Uusille alueille eteni uudisasukkaita ja vuosina 1837–1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Mississippijoen länsipuolelle (kyynelten tie). Vuonna 1848 Kaliforniasta löydettiin kultaa ja alueelle alkoi suuri kultarynnäkkö.

Vuodesta 1619^[23] alkaen yli kymmenen miljoonaa tummaihoista afrikkalaista kuljetettiin Pohjois-Amerikkaan työskentelemään orjina. Kysymys orjuuden lakkauttamisesta oli 1800-luvulla vuosikymmenien ajan Yhdysvaltojen suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä. Pohjoisissa osavaltioissa orjuus kiellettiin pian maan itsenäistymisen jälkeen, mutta etelävaltioissa orjuus jatkui 1860-luvulle saakka. Sen jatkamista vaadittiin, koska muussa tapauksessa plantaasitalouden pelättiin lamaantuvan.^[24] Orjuuden ohella huomattavaksi kiistakysymykseksi muodostuivat osavaltioiden oikeudet ja liittovaltion rooli. Kiistat johtivat vuosina 1861–1865 käytyyn Yhdysvaltain sisällissotaan. Sodassa pohjoiset osavaltiot estivät eteläisten osavaltioiden irtautumisen Yhdysvalloista. Pohjoisvaltioiden voiton jälkeen orjuus lakkautettiin kaikkialla Yhdysvalloissa ja lähes neljä miljoonaa orjaa vapautettiin.^[25] Sisällissota oli merkittävä ja traumaattinen tapahtuma maan historiassa.

Sisällissodan jälkeen Yhdysvaltoihin alkoi virrata maahanmuuttajia suurin määrin. Maahanmuuttajat toivat teollisuudelle työvoimaa tai jatkoivat uudisasukkaiksi maan läntiseen osaan. Läntisessä Yhdysvalloissa syntyi ristiriitoja valkoisten uudisasukkaiden ja intiaanien sekä pientilallisten ja suurkarjankasvattajien välillä. Rajaseudun vähäisen lainvalvonnan takia syntyi käsite ”villi länsi”. Intiaanit puolustautuivat metsästysmailleen eteneviä valkoisia siirtolaisia vastaan. Intiaanien kohtalo oli tuhoisa ja useita kansoja tuhottiin täydellisesti. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanien kanssa käytiin aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890.

1800-luvulla tapahtui Yhdysvaltain teollistuminen. Teollistumisesta seurasi paitsi vaurastumista myös lukuisia sosiaalisia ongelmia, joita yritettiin ratkoa eri tavoin.

Yhdysvallat voitti Espanjan espanjalais-amerikkalaisessa sodassa ja Pariisin rauhansopimuksessa 10. joulukuuta 1898 Puerto Rico, Guam ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvalloille. Samalla Espanja luopui Kuubasta.

1900-luvun alkupuoli

Kun laajeneminen länteen oli saatettu loppuun, Yhdysvallat alkoi kiinnittää huomiota Latinalaiseen Amerikkaan, jossa Yhdysvallat alkoi käyttää taloudellista vaikutusvaltaansa.^[26]

Yhdysvallat pysyi ensimmäisessä maailmansodassa aluksi puolueettomana, mutta liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917. Yhdysvaltojen panos auttoi ympärysvallat voittoon. Taloudellisesti maa oli ollut maailmansotaan asti velkaa muille, mutta sodan ansiosta tilanne kääntyi toisinpäin.^[26]

Myös kulttuurisesti Yhdysvallat astui maailmanvalloituksen tielle ja sen hegemonia säilyi 1960-luvulle asti.^[26]

Suurimman osan 1920-luvusta Yhdysvallat nautti hyvinvoinnista, kun maatalouden kustannukset laskivat ja teollisuusyritysten voitot kasvoivat. Lainankasvu ja inflaatio osakemarkkinoilla aiheuttivat pörssiromahduksen vuonna 1929 johtaen Suureen lamaan. Vuonna 1932 presidentti Franklin Roosevelt aloitti New Deal -suunnitelmansa, joka lisäsi hallituksen osallistumista talouteen suuren laman lieventämiseksi.

Toinen maailmansota

Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani teki yllätyshyökkäyksen Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Aluksi amerikkalaiset joutuivat perääntymään, mutta Midwayn taistelussa 1942 sotaonni kääntyi Tyynenmeren sodassa. Euroopan sotanäyttämöllä Yhdysvaltain ja brittien joukot aloittivat 1942 operaatiot saksalaisia vastaan Pohjois-Afrikassa. Myöhemmin amerikkalaiset osallistuivat maihinnousuihin Sisiliaan ja Italian niemimaalle 1943. Kesällä 1944 länsiliittoutuneet aloittivat Yhdysvaltain johdolla maahyökkäyksen Saksaa vastaan Normandian maihinnousulla. Yhdysvaltain ja Euroopan tiedemiehistä koottu ryhmä kehitti ensimmäisen ydinpommin, jonka käyttö Hiroshimassa ja Nagasakissa sai Japanin antautumaan.

Toinen maailmansota oli Yhdysvaltain historian kallein ja siinä kaatui puoli miljoonaa amerikkalaista.^[27] Vaikka sota oli Yhdysvalloille taloudellisesti kallis, se ei kokenut menetyksiä omalla mantereellaan sodan aikana. Sota kasvatti Yhdysvaltojen teollisuutta ja lisäsi panostuksia teknologian kehittämiseen, mikä paransi Yhdysvaltojen asemaa. Maailmansodan päättyessä Yhdysvallat vastasi yli puolesta maailman teollisuustuotannosta. Sodan jälkeen Yhdysvallat ja länsiliittoutuneet miehittivät Länsi-Saksaa ja Japania kunnes uusi hallinto perustettiin. Marshall-apua annettiin Länsi-Euroopan jälleenrakentamiseen ja saajien sitomiseksi Yhdysvaltoihin poliittisesti.

Sodan jälkeen vuonna 1945 perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka päämaja asetettiin New Yorkiin.^[28]

Kylmä sota

Pääartikkeli: Kylmä sota

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi kylmä sota, jossa olivat vastakkain Neuvostoliiton johtamat kommunistiset maat ja Yhdysvaltojen johtama kapitalistinen maailma. Yhdysvallat kävi Korean sotaa vuosina 1950–1953. Yhdysvallat tuki Sikojenlahden maihinnousuyritystä Kuubaan. Vuonna 1962 tapahtui Kuuban ohjuskriisi ja presidentti Kennedy salamurhattiin 1963.^[26] Vietnamin sodassa 1964–1975 Yhdysvallat menetti noin 58 000 sotilasta kaatuneina.^[26]

Kylmän sodan aikana Yhdysvallat kävi myös Avaruuskilpaa Neuvostoliiton kanssa. Vuonna 1957 Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisen luotaimen, Sputnikin Maan kiertoradalle. Yhdysvaltalaiset kävivät kuussa vuonna 1969.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat koki kaupungistumisen ja korkean talouskasvun jakson. Havaijin erityisalue liittyi Yhdysvaltain 50. osavaltioksi vuonna 1959. Kansalaisoikeusliike pyrki saamaan kaikille maan asukkaille kansalaisoikeudet ja lisäämään tasa-arvoa. Erityisesti se taisteli mustien kokemaa rasismia vastaan. Yhdysvalloissa kehittyi ympäri maailmaa levinneitä alakulttuureja kuten hippikulttuuri.

Presidentti Jimmy Carter ei käyttänyt Yhdysvaltojen voimaa perinteiseen tapaan, mistä seurasi kommunistien valtaannousuja muun muassa Nicaraguassa ja Mosambikissa. Vaikka Yhdysvallat kärsi arvovaltatappioita, sen todellinen mahti säilyi 1970-luvun lopullakin.^[26]

Yhdysvallat sukelsi stagflaatioon 1970-luvulla, joka huipentui Carterin kauden inflaatioon ja suurtyöttömyyteen. Ronald Reaganin kaudella aloitettu liberalisointi aloitti uuden kasvun.^[29] Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen.

Kylmän sodan jälkeen

Kylmän sodan jälkeen Yhdysvallat kävi Persianlahden sodan ja osallistui sodan lopettamiseen Kosovon sodassa. Muita ulkopoliittisia kriisipisteitä olivat muun muassa Haiti, Somalia ja Liberia.

Presidentti Bill Clintonin kaudella Yhdysvallat koki maan historian suurimman taloudellisen kasvun. Tämä tapahtui taloudellisten linjauksien vuoksi, jotka auttoivat luomaan digitaalisen vallankumouksen ja Internetin luomat uudet toimintamahdollisuudet.^[30] Talouskukoistuksen lisäksi Clinton onnistui välttämään sodat, mutta kohtasi ongelmia sisäpolitiikassa.^[26] Vuoden 2001 pienestä taantumasta huolimatta talous kasvoi nopeasti.

Bushin aika: terrorismin vastainen sota ja lama

Noin 2 900 ihmistä menehtyi syyskuun 11. päivän iskuissa Yhdysvalloissa. Iskujen jälkeen presidentti George W. Bush julisti "terrorismin vastaisen sodan", jonka seurauksena Yhdysvallat aloitti kostoksi sodan Afganistanissa islamistista Taleban-liikettä vastaan. Sota jatkuu edelleen. Afganistanin sodassa on arvioitu kuolleen noin 1 500 000 ihmistä. Pakolaisia on miljoonia.^[31]

Myöhemmin Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja syrjäytti Saddam Husseinin Irakin sodassa. Rauha ei ole palannut Irakiin ja sodassa on kuollut noin miljoona ihmistä. Pakolaisia on sodan vuoksi noin 3,3 miljoonaa.^[32] Irakin sodasta tuli epäsuosittu myös Yhdysvalloissa. Selvisi myös, että Irakin sodan syyksi ilmoitetut joukkotuhoaseet osoittautuivat tekaistuiksi. Washington Post-lehden laskelmien mukaan Irakin sota tuli maksamaan Yhdysvaltojen asukkaille noin kolme biljoonaa dollaria, eli noin 7 500 euroa jokaista kansalaista kohden.^[33]

Myös Kiinan ja Venäjän toiminta on kuulunut ulkopoliittisiin huolenaiheisiin.

Bushin kaudella Yhdysvaltojen maine kärsi useista negatiivisista aiheista - kidutuksen käyttöönotosta, laittomista vankileireistä, sotarikoksista, poliitikkojen taloudellisista kytköksistä ja valtionhallinnon valehtelusta.

Yhdysvaltojen talousjärjestelmä romahti vuonna 2008 maan pankkijärjestelmän lamaannuttua. Työttömyys kasvoi ja teollisuustuotanto pieneni. Talouden luottamus katosi ja valtava asuntolainakupla aiheutti subprime-kriisin. Yhdysvallat veti perässään muun maailman taantumaan. Etenkin Yhdysvaltojen autoteollisuus kärsi. Monet kansalaiset menettivät asuntonsa ja työttömien määrä nousi 15 miljoonaan.

Bushin valtakaudella Yhdysvallat niitti myös kyseenalaista julkisuutta kieltäytymällä kaikista kansainvälisistä ilmastopäästöjä rajoittavista sopimuksista ja heikentämällä liittovaltion ympäristölainsäädäntöä.^lähde? Bushin aikana Yhdysvallat oli maailman suurin ilmastopäästöjen tuottaja. Yhdysvallat tuotti noin 20 prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä. ^[34]

Obaman aika

Barack Obama nousi Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2009.

Yhdysvaltain valtionvelka nousi vuonna 2010 jopa 13 biljoonaan dollariin. Velan määrä on kasvanut jo 90 prosenttiin maan bruttokansantuotteesta. Jokaista Yhdysvaltain kansalaista kohden velan osuus on noin 43 000 dollaria.^[35]

Osama Bin Laden surmattiin 2. toukokuuta 2011. Tekijä oli Yhdysvaltain asevoimien iskuryhmä.

Taloudellisen laman johdosta Yhdysvaltojen väestöstä entistä suurempi osa on pudonnut köyhyysrajan alapuolelle. Vuonna 2011 köyhiä oli koko väestöstä yli 15 %, eli 46 miljoonaa henkilöä.^[36] Köyhien suhteellinen osuus väestöstä on Yhdysvalloissa sama kuin Venäjällä, missä köyhiä on myös 15 % kansasta. ^[37]

Hallinto ja politiikka

Katso myös: Yhdysvaltain energiapolitiikka, Yhdysvaltain ympäristöpolitiikka ja Ihmisoikeudet Yhdysvalloissa

Yhdysvallat on perustuslaillinen tasavalta, jonka hallinto (kongressi) määritellään Yhdysvaltain perustuslaissa. Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto. Liittovaltion laki ylittää osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.

Korkeimman poliittisen vallan voi maassa ajatella jakautuvan kongressin, presidentin ja korkeimman oikeuden kesken. Näiden kilpailu ja tasapainottelu ovat sitten leimaa antavia Yhdysvaltain politiikalle.

Liittovaltion elimet

Yhdysvaltain perustuslaki käyttää vallan kolmijako-oppia. Liittovaltion vallanjaossa on erotettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuselimet.

Yhdysvaltain kongressi on liittovaltion lakeja säätävä elin. Se on kaksikamarinen ja koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneeseen kuuluu 436 jäsentä ja kausi on kaksi vuotta. Senaatin kausi on kuusi vuotta ja joka toinen vuosi valitaan kolmasosa senaatista.

Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Presidenttinä on toiminut vuodesta 2009 alkaen Barack Obama.

Korkein lakia tulkitseva elin on Yhdysvaltain korkein oikeus, jossa on tällä hetkellä yhdeksän tuomaria.^[38] Tapaoikeusjärjestelmässä (engl. Common Law) ennakkotapaukset ja lakien tulkinnat ovat tärkeässä asemassa. Oikeuslaitos käyttää myös perustuslaillista valtaa.

Korkeimman oikeuden päätökset ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen valtasuhteisiin.

Osavaltio-, heimo- ja paikallishallitukset

Yhdysvaltain perustuslaki suojelee osavaltioiden oikeutta säätää itse lakinsa, kunhan ne eivät riko peruslakia. Korkein oikeus voi kumota osavaltioiden tai liittovaltion lakeja jos ne rajoittavat ihmisten tai osavaltioiden perustuslaillisia vapauksia.

Osavaltioilla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osavaltioiden lakien ja toimintojen välillä on usein suuria eroja esimerkiksi omaisuudenhallinnan, rikoslain, tuomioistuimien, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Jokaisen osavaltion korkein vaaleilla valittu viranomainen on kuvernööri. Jokaisessa osavaltiossa on myös vaalein valittu parlamentti, joka Nebraskaa lukuun ottamatta on kaksikamarinen.

Piirikunnissa (engl. county, paitsi Alaskassa borough ja Louisianassa parish) on oma vaaleilla valittu valtuusto. Piirikuntia on 3 141. Ne huolehtivat esimerkiksi infrastruktuurista, poliisista, palokunnasta, hätäpalveluista, terveydenhuollosta ja puistoista. Suuremmat huolehtivat myös esimerkiksi lentokentistä, satamista, rannoista, museoista ja oikeuspalveluista.

Kaupungit on pääasiassa muodostettu piirikuntien sisälle, ja niillä on omat hallintoelimensä. Jotkut kaupungit, kuten San Francisco ja Denver, ovat kasvaessaan yhdistäneet piirikuntaansa. Suuret kaupungit, kuten New York, Atlanta, Chicago, Dallas ja Houston, saattavat levittäytyä useamman piirikunnan alueelle. Piirikuntien ja kaupunkien roolit vaihtelevat riippuen osavaltiosta ja alueesta.

Korkeimman oikeuden tapauksen Worcester v. Georgia (1832) tuloksena intiaaniheimoja pidetään kansakuntina, joilla on joitakin suvereeneja oikeuksia. Intiaaniheimot toimivat itsenäisinä hallituksina liittovaltion alaisuudessa, mutta yleensä osavaltioiden vaikutuksen ulkopuolella.^[39] Heimokansalaisuus (ja äänioikeus) on yleensä rajattu vain alkuperäisten heimojen jälkeläisille, mutta heimot ovat vapaita asettamaan mitä tahansa haluamiaan jäsenyysvaatimuksia. Yhdysvaltain presidentin pitää hyväksyä anomuksen.

Puoluepolitiikka

Pääartikkeli: Luettelo Yhdysvaltain puolueista‎

Yhdysvalloissa on kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit.^[40] Useimmissa osavaltioissa on käytössä brittiläisissä maissa tyypillinen enemmistövaalitapa.^[41] Pääpuolueiden lisäksi itsenäiset ehdokkaat sekä kolmannet puolueet kuten vihreä puolue ja libertaaripuolue ovat keränneet äänestäjiä paikallisvaaleissa, mutta liittovaltion tasolla vain yksi pääpuolueiden ulkopuolinen ehdokas pitää nykyisin senaattorin, kongressiedustajan tai kuvernöörin paikkaa.

Yhdysvaltalaiset pääpuolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä voi pitää lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina ”sateenvarjo-organisaatioina”, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Yhdysvalloissa järjestetään liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason äänestyksiä jatkuvasti ja edustajien lisäksi äänestyslipuissa kysytään yleensä lukuisia muita kysymyksiä.

Ulkopolitiikka

Pääartikkeli: Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Yhdysvaltain suuri taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikutus on tehnyt maan ulkopolitiikasta hyvin tarkkaan seuratun ja kiistellyn ympäri maailmaa. Yhdysvalloilla on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä suhdeverkostoista. Lähes jokaisessa maassa on Yhdysvaltain edustusto ja näillä puolestaan oma edustustonsa Washingtonissa. Erään mielipidekyselyn mukaan amerikkalaisten mielestä heidän lähimmät liittolaisensa ovat Britannia, Kanada, Australia, Israel ja Japani.^[42] Yhdysvallat on perustajäsen Yhdistyneissä kansakunnissa, G8-ryhmässä, Maailman kauppajärjestössä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, NAFTAssa, Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natossa, Tyynenmeren puolustusliitossa ANZUSissa, APECissa ja monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Yhdysvallat isännöi Yhdistyneiden kansakuntien päämajaa, joka toimii kansainvälisellä alueella New Yorkissa.^[43] Vuonna 2006 verorahoista lähetettiin kehitysapuna 23,5 miljardia dollaria. Verorahoista lähetetty apu oli absoluuttisesti suurempi kuin millään muulla valtiolla, mutta suhteellisesti sen antama kehitysapu oli teollisuusmaiden pienimpiä (vain 0,18 % bruttokansantulosta). Kun yksityishenkilöiden lähettämä kehitysapu lasketaan mukaan, Yhdysvallat lähetti kehitysapuna peräti 192 miljardia dollaria, mikä oli absoluuttisesti maailman suurin ja bruttokansantuloon suhteutettuna kuudenneksi suurin luku.^[44]

Asevoimat

Pääartikkeli: Yhdysvaltain asevoimat

Puolustusministeriö hallinnoi asevoimia, jotka koostuvat maavoimista, laivastosta, ilmavoimista ja merijalkaväestä. Rannikkovartiostoa hallinnoi kotimaan turvallisuuden virasto (Department of Homeland Security), mutta se siirtyy laivaston hallinnoitavaksi sodan aikana.^[45]

Vapaaehtoiset hakeutuvat töihin tai reserviin Yhdysvaltain puolustusvoimiin. Yhdysvaltain asevoimiin kuuluu yhteensä 1,4 miljoonaa palveluksessa olevaa henkilöä^[46] sekä muutama satatuhatta henkilöä reservissä ja kansalliskaartissa. Kansalliskaarti kuuluu sekä armeijan (Army National Guard) että ilmavoimien alaisuuteen (Air National Guard). Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Kansalliskaartin joukot palvelevat kaksi viikkoa vuodessa ja sitoutuvat työskentelemään puolustusvoimille tarpeen vaatiessa.

Yhdysvaltain puolustusvoimilla on puolustusyhteistyösopimukset useiden maiden kanssa ja ovat vahvasti läsnä muun muassa Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Afganistanissa, Irakissa, Saksassa, muualla Euroopassa ja Atlantilla. Yhdysvalloilla on yhteensä 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella.^[47]

Yhdysvalloilla on toiseksi eniten ydinaseita Venäjän jälkeen ja sillä on ydinasejakosopimukset Euroopan maiden kuten Saksan ja Alankomaiden kanssa.^[48]

Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja omassa kokoluokassaan muodostaen 4 prosentin osuuden kansantuotteesta.^[49]

Yhdysvallat vei aseita 38,1 miljardia dollarin (25,7 miljardia euron) arvosta syyskuussa 2009 päättyneenä budjettivuonna. Maan osuus maailman virallisesta asekaupasta 2008 oli kongressin selvityksen mukaan noin 68 prosenttia. Yhdysvaltain aseteollisuuden tärkeimpiä asiakkaita olivat Arabiemiraatit, Afganistan, Saudi-Arabia, Taiwan ja Egypti.^[50]

Osavaltiot

Pääartikkeli: Yhdysvaltain osavaltiot

Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, pääkaupunki Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä viidestä territoriosta, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Havaiji, sitä ennen Alaska. Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan.

Osavaltiot: Alabama | Alaska | Arizona | Arkansas | Colorado | Connecticut | Delaware | Etelä-Carolina | Etelä-Dakota | Florida | Georgia | Havaiji | Idaho | Illinois | Indiana | Iowa | Kalifornia | Kansas | Kentucky | Louisiana | Länsi-Virginia | Maine | Maryland | Massachusetts | Michigan | Minnesota | Mississippi | Missouri | Montana | Nebraska | Nevada | New Hampshire | New Jersey | New Mexico | New York | Ohio | Oklahoma | Oregon | Pennsylvania | Pohjois-Carolina | Pohjois-Dakota | Rhode Island | Tennessee | Texas | Utah | Vermont | Virginia | Washington | Wisconsin | Wyoming

Liittopiiri: Columbian piirikunta (Washington, DC)

Tunnustetut territoriot: Guam, Pohjois-Mariaanit, Puerto Rico, Yhdysvaltain Neitsytsaaret

Tunnustamattomat territoriot: Amerikan Samoa, Wake (saarella asuu vain tutkijoita), Midwaysaaret (saarella asuu vain tutkijoita), Johnstonin atolli (asumaton), Baker (asumaton), Howland (asumaton), Jarvis(asumaton),Kingmanin riutta (asumaton)

Erillinen hallintoalue: Guantanamo Bayn laivastotukikohta

Kiistanalainen alue: Navassa

Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

Talous

Pääartikkeli: Yhdysvaltain talous

Yhdysvaltain talous on maailman suurin yksittäisen maan kansantalous. Yhdysvallat sijoittuu korkealle 12. sijalle YK:n Inhimillisen kehityksen indeksillä ja sen bruttokansantuote henkeä kohti on maailman korkeimpia. Maan valuutta on yhdysvaltain dollari, joka on yleisin kansainvälisen talouden rahayksikkö. Sen korkotasoa ohjaa itsenäinen keskuspankki Federal Reserve (Fed), jonka lisäksi maassa on 12 alueellista keskuspankkia. Noin 67 prosenttia maailman valuuttareserveistä säilytetään Yhdysvaltain dollareissa.^[51]

Yhdysvaltain tärkein sektori on palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta.

Taloudellinen toiminta vaihtelee suuresti maan osien välillä, monien teollisuudenalojen ollessa keskittyneitä tiettyihin kaupunkeihin tai tietyille alueille. Esimerkiksi New York on Amerikan rahaelämän, julkaisemisen ja mainostamisen keskus. Piilaakso on maan laajin korkean teknologian keskus, kun taas Los Angelesin Hollywood on tärkein elokuva- ja televisiotuotannon keskus. Keskilänsi tunnetaan valmistuksesta ja raskasteollisuudesta riippuvaisesta taloudestaan, jossa Chicago tunnetaan ”Keskilännen pääkaupunkina” ja Detroit autoteollisuuden keskuksena. Suuret tasangot ovat Amerikan ”leipäkori”. Vuoristoalueet palvelevat kaivosteollisuutta ja maakaasuresursseina. Kaakkois-Yhdysvallat on keskus lääketieteelliselle tutkimukselle ja tekstiiliteollisuudelle.

Vuonna 2004 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 46 miljoonalla kävijällä.^[52]

Maatalouden pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, soijapapu ja puuvilla. Yhdysvaltain alueella on esimerkiksi kulta-, öljy-, kivihiili- ja uraaniesiintymiä. Teollisuustuotteita ovat muun muassa autot, lentokoneet ja elektroniikka. Yhdysvaltain kauppatase on ollut negatiivinen 1960-luvulta asti.^[53] Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Kanada (19 %), Meksiko, Euroopan unioni, Kaakkois-Aasia, Japani, Intia ja Etelä-Korea.

Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat. Työttömyys oli ennen vuoden 2008 taantumaa pitkään pysynyt noin viidessä prosentissa.^[55] Viime vuosina työttymyys on ollut noin 9 %. ^[56] Työttömyyskorvauksen taso on huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Suomessa. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus vaihtelee osavaltioittain noin 100 eurosta noin 1400 euroon kuukaudessa bruttona. Korvausta maksetaan maksimissaan puoli vuotta. ^[57]

Yhdysvalloissa ei ole tiukan syrjintälainsäädännön lisäksi juuri lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä. Vuonna 2005 yksityissektorin työntekijöistä 7,8 % oli liittynyt ammattiyhdistyksiin.^[58] Yhdysvalloissa on kymmeniä miljoonia laillisia ja laittomia maahanmuuttajia erityisesti Meksikosta, Väli-Amerikasta ja Aasiasta. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista.^[59]

Liittovaltio, osavaltio ja paikallishallitukset kuluttavat noin 36 % kansantuotteesta eli verotus on yhtä alhaista kuin Sveitsissä tai Japanissa.^[60] Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero sekä muutaman prosentin osavaltio- ja paikallistuloveroja. Alimmat tuloluokat eivät nykyään maksa lainkaan tuloveroja. Yritysverotus on Yhdysvalloissa hieman korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Yhdysvalloissa ei ole arvonlisäveroa lainkaan, mutta osavaltiot saattavat kerätä muutamien prosenttien myyntiveroa. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa myynnit ovat toistaiseksi vapaita myyntiverosta. Osavaltio- ja paikallistasolla on omaisuus- ja kiinteistöveroja. Vuonna 2007 Yhdysvaltain julkinen velka oli 60,8 % bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Saksassa se on 64,9 %.^[61] Liittovaltion ja muiden verotus sisältää lukuisia vähennyksiä asioihin kuten perheille ja hyväksytyille hyväntekeväisyysjärjestöille kuten Wikimedia-säätiö.

Kansainvälisen työjärjestön mukaan pääoman, työn ja teknologian tehokas yhdistäminen on johtanut maailman toiseksi korkeimpaan tuottavuuteen työtuntia kohti.^[62]

Vuoden 2005 keskivuosipalkat vaihtelivat pelkän high schoolin käyneiden 31 539 dollarista tohtorikoulutettujen 79 401 dollariin. Vuonna 2005 yli 25-vuotiaiden kokopäiväisesti työskentelevien tulot olivat:

• high schoolin käyneet 31 539 dollaria
• associate degree -tasolle opiskelleiden 40 588 dollaria
• bachelor degree -tasolle opiskelleiden 56 078 dollaria
• professional degree -tasolle opiskelleiden 100 000 dollaria
• tohtorintutkinnon opiskelleiden 79 401 dollaria^[63]

Yhdysvalloissa on (YK:n Gini-kerroin 40,8), kuten Uudessa-Seelannissa (36,2) ja Meksikossakin (46,1), suuret tuloerot. Kotitalouksien tulot vaihtelevat huomattavasti amerikkalaisilla standardeilla köyhästä Mississipistä rikkaaseen Marylandiin.^[64] Maassa on 10–12 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, jotka tulevat köyhistä maista kuten Meksikosta.^[65] Globalisaation vastainen liike on vaatinut liittovaltion puuttumista tilanteissa, joissa amerikkalaisten maailman korkein palkkataso aiheuttaa työpaikkojen siirtymisen esimerkiksi Eurooppaan tai Aasiaan.^[66] Toiset huomauttavat että uusia työpaikkoja on syntynyt koko ajan ja köyhien maiden lisäksi myös amerikkalaiset hyötyvät.^[66]

Liikenne

Autolla on ollut merkittävä osa Yhdysvaltain kaupungistumisessa ja se on pääasiallinen kulkuneuvo useimmille. Yhdistääkseen valtavan maansa Yhdysvallat rakensi korkean kapasiteetin nopeita moottoriteitä, joista tärkein on Interstate Highway -järjestelmä.^[67] Ajokortin saamisen edellytykset vaihtelevat osavaltioittain. Toisaalla ajokortti-ikä on 16, toisaalla 18 vuotta. Myös ajokorttia edeltävä ajokoulutus vaihtelee suuresti.

New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista. Alueelliset raideliikenne- ja bussiverkot, jotka ulottuvat Long Islandille, New Jerseyhin, muualle New Yorkin osavaltioon, ja Connecticutiin ovat maailman käytetyimpien joukossa.^lähde? Rautatie on henkilöliikenteessä asukaslukuun nähden varsin vähän käytetty.

Lentoliikenne on suosittu pitkän matkan matkustustapa. Matkustajamäärillä mitattuna 17 maailman 30 vilkkaimmasta lentoasemasta on Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman vilkkain Atlantan kansainvälinen lentoasema Hartsfield-Jackson.^[68] Rahtimäärillä mitattuna 11 maailman 30:stä vilkkaimmasta lentokentästä oli Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman vilkkain Memphisin kansainvälinen lentoasema.^[69]

Tiede

Yhdysvalloissa on pitkä historia tieteellisessä kehityksessä. Esimerkiksi Thomas Alva Edison, yksi maailman eniten patentoineista ihmisistä, kehitti hehkulampun. Yhdysvalloissa on kehitetty ydinteknologiaa, rakettiteknologiaa, materiaalitiedettä, tietotekniikkaa ja monia muita aloja. Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle Apollo 11 -lennolla heinäkuussa 1969.

Amerikkalaiset ovat saaneet eniten Nobel-palkintoja luonnontieteissä toisesta maailmansodasta lähtien, erityisesti fysiikassa ja lääketieteessä. National Institutes of Health (NIH) on keskuspiste biolääketieteelliselle tutkimukselle Yhdysvalloissa ja on tuottanut Human Genome Project-projektin, joka on ollut tärkeä askel monien sairauksien kuten syövän ja Alzheimerin taudin parantamisessa. NASA on yksi ilmailun tärkeistä tutkimusjärjestöistä.

Muita merkittäviä yhdysvaltalaisia tieteilijöitä ovat Benjamin Franklin, Joseph Henry, John James Audubon, Linus Pauling ja Margaret Mead.

Monet muualta tulleet tutkijat kuten Albert Einstein ja Kurt Gödel ovat luoneet olennaisen osan urastaan Yhdysvalloissa.

Väestö

Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestö

Yhdysvaltain asukasluvun kehitystä on kuvailtu hitaaksi, poikkeuksena toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Yhdysvaltain asukasluku ylitti 300 miljoonan rajan vuonna 2006, 200 miljoonaan rajan 1967 ja sadan miljoonan rajan vuonna 1915.^[70] Yhdysvaltain väkiluku yli kolminkertaistui 1900-luvulla, väestökasvun ollessa noin 1,3 prosenttia vuodessa. Tiistaina 17. lokakuuta 2006 kello 11.46 (UTC) Yhdysvaltain väkiluvun ennustettiin ylittäneen 300 miljoonan rajan.

Rodut ja etnisyys

Yhdysvaltain väestönlaskennan yhteydessä maassa vakituisesti asuvat arvioiva itse etnisyytensä. Väestönlaskentavirasto luokittelee ihmiset heidän ilmoitustensa perusteella kuuteen eri "päärotuun" (race): valkoiset (tähän ryhmään kuuluvat ne, joiden alkuperä on Euroopassa, Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa), afroamerikkalaiset (tummaihoiset), intiaanit ja eskimot, aasialaiset (henkilöt, joiden sukujuuret ovat Itä-Aasiassa, Kaakkois-Aasiassa tai Etelä-Aasiassa), Tyynenmeren saarten alkuperäisasukkaat ja viimeisenä luokkana ”jokin muu rotu”. Latinoihin (Hispanic) luetaan rotuun katsomatta henkilöt, jotka kuuluvat espanjankieliseen kulttuuriin tai joiden juuret ovat espanjankielisessä kulttuurissa.^[71]

Uskonto

Yhdysvaltain perustuslaki suojelee kaikkia uskontoja ja kieltää eurooppalaistyyliset yhteydet uskontojen ja valtion välillä. Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakeni Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on paettu uskonnollista vainoa, esimerkiksi mormonit muuttivat Salt Lake Cityn seudulle, autiomaan keskelle.

Vuonna 2007 tehdyn arvion mukaan Yhdysvaltain väestöstä 51,3 % on protestantteja, 23,9 % katolilaisia, 1,7 % juutalaisia, 1,7 % mormoneja, 1,6 % muita kristittyjä, 0,7 % buddhalaisia, 0,6 % muslimeja ja uskontokuntiin kuulumattomia 12,1 %.^[1]

Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet

Yhdysvalloilla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Maassa on ajoittain keskusteltu englannin kielen virallistamisesta, mutta ehdotukset ovat kohdanneet vastustusta.

Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti eroaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostukseltaan. Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta tulleet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset. Myös moni ei-latino puhuu sujuvaa espanjaa, sillä espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä, erityisesti osavaltioissa, joissa asuu paljon latinoja, kuten Texasissa, New Mexicossa, Arizonassa, Kaliforniassa, Floridassa ja New Yorkissa. Yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiä Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes ainoastaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli kaksi miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.^[72]

Ranskan kieli on neljänneksi yleisin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen, alkuperältään ranskalaisen, haitilaisen ja kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Ranskaa puhutaan laajalti osissa Ranskan entisiä siirtomaa-alueita, Mainessa ja Louisianassa, joissa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltioiden de facto virallisena kielenä.

Tagalogin ja vietnamin kielillä on Yhdysvalloissa yli miljoona puhujaa, lähes kaikki uusimpien siirtolaisryhmien edustajia.^[72]

Suurimmat kaupungit

Yhdysvalloissa on useita merkittäviä kaupunkeja, mukaan lukien 11 maailman 55 maailmankaupungista, joista kolme alfaluokan kaupunkia: New York, Los Angeles ja Chicago.^[73] Mikäli kaupungit listataan suurkaupunkialueensa eli metropolin kokonaisväestön mukaan, on järjestys huomattavan erilainen, vaikka kolmen kärki säilyykin samana.

Kymmenen suurinta kaupunkia

Sija	Kaupunki	Osavaltio	Alue	Väestö kaupungin rajojen sisällä[74]	Väestö- tiheys[75] neliö- kilometrillä	Metropolin asukasluku[76]
							sija
1	New York	New York	Koillinen	8 104 079	10 195	21 199 865	1
2	Los Angeles	Kalifornia	Länsi	3 845 541	3 041	16 373 645	2
3	Chicago	Illinois	Keskilänsi	2 862 244	4 923	9 157 540	3
4	Houston	Texas	Etelä	2 012 626	1 302	4 112 198	10
5	Philadelphia	Pennsylvania	Koillinen	1 470 151	4 337	6 188 463	6
6	Phoenix	Arizona	Länsi (Lounas)	1 418 041	1 074	3 251 876	14
7	San Diego	Kalifornia	Länsi	1 263 756	1 457	2 813 833	17
8	San Antonio	Texas	Etelä	1 236 249	1 084	1 592 383	30
9	Dallas	Texas	Etelä	1 210 393	1 340	5 221 801	9
10	San José	Kalifornia	Länsi	904 522	1 976	7 039 362	5

Terveys

Pääartikkeli: Terveydenhuolto Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain valtiollisen lääketiedeakatemian (Institute of Medicine) mukaan Yhdysvallat on ainoa vauras teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää.^[77] Yhdysvaltain väestöstä noin 85 % on jonkin terveysvakuutuksen piirissä; noin 60 prosentilla terveysvakuutus on työnantajan tarjoama.^[78] Joillain erikoisryhmillä, kuten eläkeläisillä (Medicare) ja lapsilla (Medicaid) on liittovaltion tai osavaltion rahoittama sairausvakuutus. Noin 46 miljoonalla ihmisellä, 15 % väestöstä, ei kuitenkaan ole minkäänlaista sairausvakuutusta.^[79][80] Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa.

Vuonna 2004 julkinen sektori rahoitti terveydenhuollon kustannuksista 44 %, yksityiset vakuutukset 36 % ja potilasmaksut 15 %.^[81] Yhdysvallat kuluttaa terveydenhuoltoon enemmän rahaa kuin yksikään muu maa, sekä absoluuttisesti, suhteessa bruttokansantuotteeseen että asukasta kohden.^[82] Ruotsalaisselvityksen mukaan Yhdysvalloissa on länsimaiden kallein terveydenhoito ja yhdysvaltalaisen terveydenhuollon tulokset ovat huonoja.^[83]

Yhdysvallat on biolääketieteellisen tutkimuksen johtaja ja käytti tutkimukseen vuonna 2004 henkeä kolme kertaa enemmän rahaa kuin Eurooppa.^[84]

Koulutus

Yhdysvalloissa koulutus on pääosin osavaltion vastuulla. Koulumainen opetus alkaa esikoulun jälkeen ja jaetaan kolmeen vaiheeseen: alakoulu, keskikoulu ja high school, jonka jälkeen voi siirtyä korkea-asteen opintoihin.^[85]

Koulutukseen liittyvät lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti. Aloitusikä vaihtelee viidestä seitsemään vuoteen, kuusi vuotta on yleisin. Lopetusikä on 16–18 vuotta, nykyisin 16 on yleisin. High school kattaa koululuokat 7-12 tai 8-12, ja se jaetaan joskus kahteen kaksivuotiseen osaan (junior ja senior).Yhä useamman high schoolit tarjoavat mahdollisuutta suorittaa International Baccalaureate (IB) -tutkinto, mihin voidaan kuitenkin tarvita ylimääräinen lukukausi.^[86]

Vuoden 2009 PISA-vertailussa (Program for International Student Assessment) yhdysvaltalaiset opiskelijat olivat lukutaidossa ja luonnontieteissä lähellä OECD-maiden keskitasoa,^[87] mutta matematiikassa selvästi OECD:n keskiarvon alapuolella.^[88]

Vuonna 2009 julkisissa kouluissa oli 49,4 miljoonaa oppilasta,^[89]yksityiskouluissa 4,7 miljoonaa. 68% yksityiskouluista oli uskonnollisesti suuntautuneita.^[90] Vuona 2007 1,5 miljoonaa koululaista oli kotiopetuksessa, jota vanhemmat perustelivat tyytymättömyydellä koulun uskonnolliseen ja moraaliseen arvomaailmaan, ympäristöön tai opetuksen tasoon.^[91]

High schoolin jälkeen opiskelijat jatkavat koulutusta yliopistossa. Julkiset yliopistot saavat rahoitusta liittovaltion ja osavaltion hallituksilta, kuten myös muista lähteistä, mutta yleensä opiskelijat joutuvat lisäksi maksamaan muutaman tuhannen dollarin lukukausimaksun.^lähde? Maksettava summa vaihtelee riippuen yliopistosta, osavaltiosta ja siitä onko opiskelija osavaltion asukas vai ei. Lukukausimaksu yksityisissä yliopistoissa vaihtelee samoin. Jotkut ovat käytännössä ilmaisia kaikille, toiset ovat kalliita etenkin ulkomaalaisille opiskelijoille. Monet yksityiset työnantajat tukevat korkeakoulutusta. Korkeakoulutusta tarjoavat myös community colleget ja niissä esimerkiksi vanhemmat ihmiset usein opiskelevat uusia tutkintoja.

Enemmistö eri vertailuissa maailman parhaimmiksi sijoitetuista yliopistoista on yhdysvaltalaisia.^[92] Ne houkuttavat lukuisia kansainvälisiä opiskelijoita joka vuosi. Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvardin yliopisto, Cornellin yliopisto ja Princetonin yliopisto) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja Virginian yliopisto), satoihin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen kulttuuri

Musiikki, teatteri, elokuva ja muoti

Esimerkiksi blues ja jazz kehittyivät afrikkalaisperäisen väestön perinteistä. Maata voi pitää myös rock and rollin ja osittain myös pop-musiikkikulttuurin kehtona. Nashville on country-musiikin keskus. 1980-luvulla näki päivänvalon hip hop -musiikki, joka syntyi New Yorkissa. Viisi, joidenkin laskutapojen mukaan kuusi, sinfoniaorkesteria luetaan vakiintuneen yleisesti maailman johtaviin orkestereihin kuuluviksi. New Yorkissa sijaitsevat Metropolitan-ooppera, joka on kansainvälisen oopperan keskuksia, ja teatterikatu Broadway, joka on näytelmien ja musikaalien keskus.

Eniten American Music Awards -nimityksiä on saanut Mariah Carey, Whitney Houston, Michael Jackson, Eagles ja Janet Jackson.^[93] Muita kymmeniä miljoonia myyneitä ovat muun muassa Billy Joel, KISS, Aerosmith ja Metallica.^[94]

New York, Seattle ja San Francisco ovat globaalisti merkittäviä keskuksia graafisessa suunnittelussa. New York ja Los Angeles ovat maailmanlaajuisia vaatesuunnittelun keskuksia.

Yhdysvaltalaisia elokuvia ja televisio-ohjelmia voi nähdä lähes missä tahansa. Kun inflaatio otetaan huomioon, Yhdysvaltain elokuvahistorian taloudellisesti menestyneimmät elokuvat ovat Tuulen viemää (1939), Avatar (2009) Tähtien sota: Episodi IV – Uusi toivo (1977), The Sound of Music (1965), E.T. – The Extra Terrestrial (1982), Kymmenen käskyä (1956), Titanic (1997), Tappajahai (1975), Tohtori Zivago (1965), Manaaja (1973) ja Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937).^[95] Amerikkalainen Walt Disney kehitti piirrettyjä merkittävästi.

American Film Instituten vuonna 2007 valitsemat parhaat yhdysvaltalaiset elokuvat ovat Citizen Kane (1941), Kummisetä (1972), Casablanca (1942), Kuin raivo härkä (1980), Laulavat sadepisarat (1952), Tuulen viemää (1939), Arabian Lawrence (1962), Schindlerin lista (1993), Vertigo – punainen kyynel (1958) ja Ihmemaa Oz (1939).^[96]

Kirjallisuus ja filosofia

Itsenäinen, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantunut amerikkalainen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. 1800-luvun merkittävimpiä kirjailijoita olivat Edgar Allan Poe (1809–1849), James Fenimore Cooper (1789–1851) ja Herman Melville (1819–1891). Humoristista tyyliä kehitti Missourissa syntynyt Mark Twain (1835–1910), joka oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita. Myös William Sydney Porter (1862–1910) eli O. Henry oli kiinnostunut etäisten paikkojen elämästä ja murteista.

1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys maailmankirjallisuudessa kasvoi. Tällöin oli vallalla yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat Theodore Dreiser (1871–1945), Jack London (1876–1916), Upton Sinclair (1878–1968) ja Sherwood Anderson (1876–1941). Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway (1899–1961) ja William Faulkner (1897—1962). 1930-luvulla astui esiin John Steinbeck (1902–1968) pula-ajan kuvauksillaan. Toisen maailmansodan jälkeen Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot. Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös psykosymbolisen realismin edustajat, kuten Saul Bellow (1915–2005), J. D. Salinger (s. 1919) ja Truman Capote (1924–1984). Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalaisten kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison. 1970-luvulla alkoi postmoderni liike, jonka nimiin kuuluvat muun muassa Thomas Pynchon, Don DeLillo, Paul Auster, Toni Morrison, Philip Roth, Cormac McCarthy, Raymond Carver ja Joyce Carol Oates.

Ralph Waldo Emerson (1803–1882) ja Henry Thoreau (1817–1862) olivat amerikkalaisen filosofian uranuurtajia. Sisällissodan jälkeen Charles S. Peirce (1839—1914), William James (1842–1910) ja John Dewey (1859–1952) olivat johtajia pragmatismin kehittämisessä. 1900-luvulla Willard Van Orman Quine (1908–2000) ja Richard Rorty (1931–2007) kehittivät analyyttistä filosofiaa akateemisissa piireissä.

Ruokakulttuuri

Pääartikkeli: Yhdysvaltalainen keittiö

Yhdysvaltalaisessa keittiössä alkuperäisasukkaiden ainekset kuten kalkkuna, peruna, maissi ja kurpitsa ovat olennaisia aineita. Myös pikaruuat, kuten nakkisämpylät, hampurilaiset ja ranskanperunat kuuluvat Yhdysvaltalaiseen ruokakulttuuriin. Eri kansallisuuksien ruuanvalmistusperinteet sekoittuvat yhdysvaltalaisessa keittiössä, jossa ruokalajit voivat vaihdella jopa eri osavaltioittainkin. Atlantin rannikolla syödään runsaasti mereneläviä, kuten kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa. New Yorkissa monilla kansallisuuksilla on omat kaupunginosansa, joista löytyy erilaisia etnisiä ravintoloita mm. kiinalaisia ja italialaisia. New Orleansissa on cajun-keittiön ruoat. Meksikolaisen väestön suuri määrä näkyy Yhdysvaltalaisessa keittiössä espanjalaisen ja intiaanien ruokakulttuurin sekoituksena eli meksikolaisen keittiön muodossa.^[97]

Juhlapäivät

Pvm	Suomenkielinen nimi	Englanninkielinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä	New Year's Day	Uusi vuosi alkaa ja perinteinen lomakausi päättyy.
tammikuun kolmas maanantai	Martin Luther Kingin päivä	Martin Luther King, Jr. Day	Edesmenneen kansalaisoikeusaktivistin muistoksi. Soul-tähti Stevie Wonderilla oli tärkeä rooli tämän päivän julistamisessa kansalliseksi juhlapäiväksi.
helmikuun kolmas maanantai	Presidenttien päivä	Presidents' Day	Erityisesti George Washingtonin ja Abraham Lincolnin muistoksi.
toukokuun viimeinen maanantai	Kaatuneiden muistopäivä	Memorial Day	Palveluksessa kaatuneiden muistoksi, myös kesän alkamisen merkki.
4. heinäkuuta	Itsenäisyyspäivä	Independence Day
syyskuun ensimmäinen maanantai		Labor Day
lokakuun toinen maanantai	Kolumbuksen päivä	Columbus Day	Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi
11. marraskuuta	Veteraanipäivä	Veterans' Day
marraskuun neljäs torstai	Kiitospäivä	Thanksgiving	Kiitospäivää edeltävä päivä on tavallisesti vuoden ruuhkaisin päivä. Seuraava päivä on vuoden kiireisin ostospäivä, ”Musta perjantai”.
25. joulukuuta	Joulupäivä	Christmas Day

Urheilu

Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat kotimaassa syntyneitä. Penkkiurheilulajeista suosituimmat ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo.^[98] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on yhdysvaltalaisten joukkuelajien pelaajia.^[99] Vaikka muun maailman valtalaji eurooppalainen jalkapallo on tällä hetkellä yksi suosituimmista lajeista nuorten keskuudessa,^[100] se ei ole saavuttanut Yhdysvaltain omaperäisessä urheiluympäristössä laajempaa suosiota. Maa kuitenkin isännöi jalkapallon MM-kisoja vuonna 1994 ja naisten MM-kisoja vuonna 1999 ja 2003.

Lacrosse on yksi Yhdysvaltain nopeasti kasvavista urheilulajeista. Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Kolme suosituinta lautailuharrastusta – lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu – on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen ovat syntyneet laajat alakulttuurit. Lumilautailu on ainoana näistä kolmesta noussut olympialajiksi.

Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on kesäolympialaisissa saavutettujen mitalien^[101] maratontaulukon kärjessä ja talviolympialaisten mitalien maratontaulukossa toisena.^[102]

College-tasolla suosittuja ovat baseball ja koripallo. Opinahjoilla on useita omia sarjoja. Myös jääkiekko ja showpaini on maassa suosittua. NHL on maailman kovimpia jääkiekkosarjoja. WWE on Amerikan suosituin painisarja.

Lähteet

• Yhdysvallat: Maaprofiili 11.6.2008. Finpro.
• The World Factbook: Yhdysvallat CIA. (englanniksi)

Viitteet

Kirjallisuutta

• Haarla, Pekka: Yhdysvallat: Taustatietoa maasta, valtiosta ja taloudesta. Espoo: Weilin + Göös, 1985. ISBN 951-35-3330-1.
• Henriksson, Markku: Siirtokunnista kansakunnaksi: Johdatus Yhdysvaltain historiaan. Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-496-0.
• McInerney, Daniel J.: Matkaopas historiaan: Yhdysvallat. Suomennos: Kati Viikari. Kuopio: Unipress, 2005. ISBN 951-579-087-5.

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta United States of America Wikitravelissa (englanniksi)

Hallinto

• The U.S. Government's Official Web Portal – Yhdysvaltain valtion verkkoportaali
• White House – Yhdysvaltain presidentin virallinen sivu
• Senate – Yhdysvaltain senaatin virallinen sivu
• House – Yhdysvaltain edustajainhuoneen virallinen sivu
• Supreme Court – Yhdysvaltain korkeimman oikeuden virallinen sivu