jihad

Osa artikkelisarjaa

Islam

Allah · Jumalan ykseys Muhammad · Profeetat

Peruspilarit

Uskontunnustus · Rukous Paasto · Almuvero Pyhiinvaellus

Kirjoitukset

Koraani · Sunna · Hadith Fiqh · Šaria · Kalam · Sira

Historia

Oikeaanjohdetut kalifit · Umaijadit Abbadifit · Fatimidit · Osmanit

Suuntaukset

Sunnalaisuus · Šiialaisuus Sufilaisuus

Kulttuuri ja yhteiskunta

Arkkitehtuuri · Filosofia · Jihad Kalenteri · Moskeija · Naiset Politiikka · Pyhäpäivät Taide · Tiede · Väestö Muut uskonnot

Katso myös

Kritiikki · Islamofobia Sanasto · Tutkimus Islam Suomessa

v • d • e

Jihad [džiha:d] (arab. جهاد‎, jihād) on islamin käsite, joka tarkoittaa sananmukaisesti 'kamppailua' tai 'kilvoittelua' ja jota käytetään niin aseellisesta taistelusta kuin sisäisestä kilvoittelustakin.^[1]

Maltillisen muslimienemmistön kannalta kyseessä on ns. suurempi eli sisäinen jihad, joka tarkoittaa kamppailua sisäistä pahuutta vastaan. Jokaisen ihmisen täytyy kamppailla uskonnollisin ja tietoisin keinoin itsessään olevaa sisäistä pahuutta vastaan ettei se saa yliotetta. Vastaavasti ns. pienempi eli ulkoinen (aseellinen) jihad tarkoittaa taistelua islamin vihollista vastaan, mutta sen katsotaan olevan oikeutettu ainoastaan puolustustilanteessa. Tämä pienempi jihad on harvinaisempi ja rajatumpi.^[1]

Henkinen jihad

Muun muassa pyhiinvaellus Mekkaan ja siihen liittyvät rituaalit edustavat henkistä kamppailua eli jihadia, jossa pyritään paremmaksi muslimiksi.

Valtaosalle muslimeista jihad merkitsee ensisijaisesti henkistä kamppailua omaa sisäistä pahuutta vastaan. Kyseessä onkin "varsinainen" tai "suurempi jihad". Tämä sisäinen kamppailu on jokaisen muslimin velvollisuus, jotta pahuus ei saisi yliotetta.^[1]

Tässä taistelussa ovat aseina muslimien velvollisuudet uskontunnustus, rukous, paasto, almut ja pyhiinvaellus. Tämän kamppailun osana on myös islaminuskon rauhanomainen levittäminen lähetystyönä.^[2]

Aseellinen jihad

Koraani sallii muslimeille aseellisen puolustustaistelun, josta käytetään myös nimitystä "aseellinen jihad". Käsitteen tulkinnan tekee ongelmalliseksi keskeisessä asemassa oleva islamin perimätieto, jossa eri suuntauksista riippuen esiintyy erilaisia tulkintoja siitä, mikä kaikki voidaan hyväksyä islamilaiseksi toiminnaksi ja mikä ei.

Puolustustaistelua islamin puolesta

Aseellisen jihadin käsite juontuu profeetta Muhammadin esikuvaan, kun hän taisteli vainottujen muslimien puolesta Mekan kaupungista käsin Medinaa vastaan. Puolustustaistelun oikeutusta puolustetaan Koraanin Lehmän suurassa:^[1]

»Taistelkaa Jumalan tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, mutta älkää sortuko tekemään väärin: Jumala ei rakasta väärintekijöitä.»
(Koraani 2:190, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Jae sallii erilaisia tulkintoja, ja se jättää avoimeksi, milloin kyse on puolustustaistelusta. Yleisimmän tulkinnan mukaan jihad on puolustustaistelua tilanteessa, jossa vihamieliset voimat yrittävät estää islamin toteutumista islamin alueella.^[2]

Oppineiston tehtävä

Islamin historian aikana uskoa levitettiin jihadin avulla. Varhaiskeskiajalla pidettiin velvollisuutena tehdä kerran vuodessa sotaretki "vääräuskoisia", käytännössä Bysantin valtakuntaa, vastaan. Myös tässäkin tapauksessa sodankäynti oli rajattu siten, että naisia, lapsia tai muuten taisteluun kelvottomia ei saanut surmata. Tämä hyökkäävä käsitys jihadista päättyi kalifaattien ja yhtenäisen islamilaisen imperiumin myötä.^[3]

Aseellisen jihadin julistaminen on oppineiston tehtävä. Islamin enemmistöhaarassa sunnalaisuudessa ei ole selkeää uskonnollista hierarkiaa. Yleisesti ottaen jihadin julistajan oma auktoriteetti ratkaisee, ketkä noudattavat julistusta.^[4] Islamin historiassa jihadin julkistaminen ja johtaminen olivat kalifien yksinoikeus. Tätä klassisen ajan teoriaa on käytetty nykyaikana oikeuttamaan poliittisia sotia. Esimerkiksi Osmanien valtakunta tulkitsi käyvänsä jihadia ympärysvaltoja vastaan ensimmäisessä maailmasodassa.^[5]

Ääriryhmät

Nykyaikana, 1900-luvulta lähtien, sunnalaisten ääriryhmien keskuudessa levisi käsitys siitä, että jihadia voidaan käyttää ilman oppineiston laajaa hyväksyntää. He tulkitsivat jihadia siten, että islamilaisten maalliset hallitukset eivät toteuta islaminuskontoa kunnolla, joten valtiot ovat epäislamilaisia. Näin hallitukset ovat luopuneet islamista ja heitä vastaan voidaan käydä puolustustaistelua islamin puolesta.^[6] Tämä radikaali tulkinta, johon liitettin myös terrorismi, ulotettiin myös siirtomaavaltoja ja Venäjään leviämistä vastaan sekä myöhemmin amerikkalaismiehitystä vastaan Irakissa. Kaikissa näissä tapauksissa radikaaliryhmät käyttivät jihad-retoriikkaa, mutta yhdessäkään ei ollut oppineiston yksimielistä kannatusta.^[7] Sen sijaan monet uskonoppineet ovat katsoneet, että palestiinalaisten aseellinen toiminta israelilaisia miehittäjiä vastaan on jihad.^[3]

Šiianäkökulma

Islamin vähemmistöhaaran šiialaisuuden mukaan henkinen jihad eli jihad al-akbar (suuri taistelu) tai jihad al-nafs (taistelu itseänsä vastaan) on taistelua, jossa tavoitellaan vilpittömän palvomisen tilaa eli ihminen tekee kaikki tekonsa vain miellyttääkseen Jumalaa, Allahia. Jos ihminen tekee yhdenkin teon miellyttääkseen itseään tai muita, niin hän ei ole vielä voittanut itseään lopullisesti. Taistelu jatkuu kuolemaan saakka.

Imaami Ja'far al-Sadiq (as) sanoi: "Jumalan Profeetta (saw) lähetti armeijan joukko-osaston (taistelun etulinjaan)." Heidän (menestyksekkäästä) paluustaan hän (saw) sanoi: "Siunattuja ovat he, jotka ovat suorittaneet pienen jihadin ja heillä on vielä tehtävänä suuri jihad." Kysyttäessä, mikä on iso jihad, Profeetta (saw) vastasi: "Oman itsen jihad (taistelu itseä vastaan)."^[8]

Šiialaisuudessa katsottiin pitkään, että ainoastaan kätketty imaamin (Mahdi) voi julistaa jihadin. Tämän käsitys muuttui 1800-luvulla, kun länsimaat valloittivat osan Persiasta.^[4]

Lähteet

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam : taskusanakirja. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.

Viitteet

Kirjallisuutta

• Kosonen, Seppo S.: Jihad, islamin pyhä sota - Hengellistä kilvoittelua vai kiihotusta väkivaltaan?. Kuva ja sana, 2008
• Nasiri, Omar: Jihadin sydämessä: Elämäni al-Qaidan taistelijana ja sen vakoojana. (Inside the jihad: My life with Al Qaeda: A spy’s story, 2006.) Suomentanut Henry Tanner. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3949-0.

Aiheesta muualla

• Jihad. BBC. (englanniksi)
• Daniel Pipes: Mikä on Jihad. New York Sun 31.12.2002.
• Daniel Pipes: Jihad kautta historian. New York Sun 14.7.2005.