läski

Mikroskooppikuva rasvakudoksen parafiinileikkeestä.

Rasvakudos eli läski on yksi kudoslajeista ja se kuuluu luu-, rusto- ja sidekudoksen kanssa tukikudoksiin. Rasvakudos sisältää suuria rasvapisaroiden täyttämiä soluja, joita kutsutaan adiposyyteiksi eli rasvasoluiksi. Adiposyyttien tuma ja sytoplasma ovat työntyneet aivan solun reunalle rasvapisaran täyttäessä solun. Rasvapisara muodostuu useimmiten triglyserideistä, joita voidaan valmistaa myös elimistöön tulleista ylimääräisistä aminohapoista deaminaation tai transaminaation kautta sekä monoglyserideistä. Rasvakudosta esiintyy runsaimmin ihonalaiskudoksessa ja eräiden sisäelinten ympärillä. Rasvakudoksen tehtävänä on toimia energiavarastona ja suojata elimistöä ulkoa tulevilta kolhuilta. Elimistön ollessa katabolisessa tilassa rasvakudoksessa tapahtuu lipolyysiä, jolloin triglyseridejä pilkotaan glyseroliksi sekä vapaiksi rasvahapoiksi. Glyserolista maksa valmistaa glukoosia ja vapaat rasvahapot pilkkoutuvat solujen mitokondrioissa aktiiviseksi etikkahapoksi reaktiossa, jota kutsutaan beetaoksidaatioksi. Rasvakudoksessa retikuliinisäikeet eli verkkosäikeet muodostavat verkostoja tukemaan yksittäisiä soluja. Läskikerros on synonyymi rasvakudokselle. Naisella rasvakudosta on yl. enemmän kuin miehellä, mikä on eduksi naishormonin tuotossa.

Henkilöitä, joilla on poikkeuksellisen paljon läskiä, kutsutaan lihaviksi, puhekielisesti läskeiksi, läskimooseksiksi tai paksukaisiksi. Lihavuus on epäterveellistä ja viestii usein henkilön epäterveistä elämäntavoista, nimittäin rasvaisesta ruokavaliosta, vähäisestä liikunnan määrästä tai vaikka molemmista. Toisaalta on lihavia ihmisiä, jotka eivät ole itse syypäitä omaan lihavuuteensa, sillä osalla ihmisistä rasvanpoltto on hyvin heikko. Lihavuus voi aiheuttaa ihmiselle huonoa kohtelua esimerkiksi koulukiusaamista.