meikki

Kauneudenhoitotuotteita.

Kosmetiikka eli kauneudenhoito on ihmiskehon hoitoa, jolla pyritään kauneuden säilyttämiseen tai kohentamiseen. Kosmetiikan tuntemusta ja oppia kauneuden säilyttämisestä ja kohentamisesta kutsutaan kosmetologiaksi ja kauneudenhoidon ammattilaista kosmetologiksi tai estenomiksi. Kasvojen kaunistusta voiteilla, nesteillä, puuterilla ja väreillä kutsutaan ehostukseksi (meikkaukseksi, englannin sanasta make-up).

Sanat kosmetiikka ja kosmetologia tulevat kreikan sanasta kosmos (muinaiskreikaksi κόσμος), joka tarkoittaa maailmaa, mutta myös koristetta.^[1]

Kauneudenhoito eroaa tavallisesta pesusta ja puhdistamisesta. Kosmeettisia tuotteita käytetään laajalti länsimaissa ja erityisesti naisten keskuudessa.

Kosmeettisia tuotteita on valmistanut harvalukuinen joukko kansainvälisiä yrityksiä 1900-luvun alusta lähtien. Jakelua ja myyntiä hoitaa laaja joukko erilaisia jakeluyrityksiä. Suomen lainsäädännön mukaan kosmeettisiin aineisiin kuuluvat myös ihmisen välittömästi käyttämät puhdistusaineet, kuten ihosaippuat, hammastahnat ja sampoot.^[2] Siltä osin kyseessä on suuri tuoteryhmä myös päivittäistavarakaupassa.

Historia

Lähikuva naisen meikatusta silmästä.

Ensimmäinen arkeologinen todiste kosmetiikan käytöstä on muinaisesta Egyptistä noin 4000 eaa. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät myös kosmetiikkaa. Roomalaiset ja muinaiset egyptiläiset käyttivät kosmetiikassa elohopeaa ja lyijyä. Länsimaissa kosmetiikkaa käytettiin läpi keskiajan. Niiden käyttö rajoittui keskiajalla ylemmän yhteiskuntaluokkaan. Kosmetiikkaa käytettiin myös Persiassa. Islamin nousun jälkeen kosmetiikan käyttöä rajoitettiin joissakin tapauksissa, vaikka islam ei ole asettanut kieltoa kosmetiikan käytölle. Useat meikit sisältävät kalan jauhettuja suomuja.

Japanissa geishat värittivät saflorin [1] terälehdistä tehdyillä puikoilla kulmakarvat, silmän reunat ja huulien rajat. Bintsuke-vahapuikot olivat pehmeämpi versio sumo-painijoiden tukkarasvasta, ja niitä käytettiin geishojen meikin perustana. Valkoista tahnaa ja puuteria käytettiin kasvoihin ja kaulaan, poskipunan ääriviivoihin ja silmien kuoppiin ja nenään.

Kosmetiikkatuotteita on käytetty aina uudelle ajalle asti. Joinakin aikoina kosmetiikan käyttöä paheksuttiin. Esimerkiksi 1800-luvulla Englannin kuningatar Viktoria määritteli julkisesti meikkauksen epäkohteliaisuudeksi. Se kuvattiin rahvaanomaiseksi ja joksikin, jota näyttelijät ja prostituoidut käyttivät.

Toisen maailmansodan aikoihin kosmetiikan käyttö levisi kaikkiin kansanluokkiin ja ylemmissä luokissa lähes kaikkiin yhteisöihin.

2000-luvulla kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä, jotka ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta. Vanhin ja laajin hallitseva yhtiö on L'Oréal, jonka perusti Eugène Schueller vuonna 1909 nimellä Société Française de Teintures Inoffensives pour Cheveux, "Ranskalainen harmittomien hiusvärien seura". Nykyisen omistuspohjan jakautuminen: Liliane Bettencourt 27.5% ja Nestlé 26.4%. Jäljellä olevat 46.1% omistuksesta on julkisesti saatavilla. Markkinoiden todellinen kehittäjä oli 1910-luvulla amerikkalainen kolmikko Elizabeth Arden, Helena Rubinstein ja Max Factor. Nämä yhtiöt vakiinnuttivat markkinat ja niitä kartutti Revlon juuri ennen toista maailmansotaa ja Estée Lauder juuri sen jälkeen.

Kosmetiikkatyypit

Silmien luomivärin lisäystä.

Kosmetiikkatyyppejä ovat

• silmien värin vaihto väritetyillä piilolinsseillä
• silmäripsien väritys ripsivärillä
• värikynät kulmakarvoille eli kulmakynät kulmakarvojen ehostamiseen
• huulipuna, huulirasva, huulikiilto ja huultenrajauskynä huulten värittämiseen
• valokynä tai peitevoide, jota käytetään tummien silmänalusten ja ihon pienten virheiden peittämiseen
• kynsien lakkaus ja muotoilu
• kynsien pidentäminen rakennekynsillä

Koostumus

Roomalaiset ja muinaiset egyptiläiset käyttivät elohopeaa sisältäviä kosmeettisia aineita.

Nykyaikaisten kosmeettisten aineiden alkuperä voi tuoteselosteissa jäädä epäselväksi. Esimerkiksi huulipunapuikko voi sisältää ”helmiesanssia”. Helmiesanssi on sillin suomujen kiiltävää ainesta, jota saadaan kalateollisuuden sivutuotteena. Pääasiallinen huulipuikkojen, silmänalusvärien ja punan helmiäiskiiltoon on kiille, luonnollinen ja teollisesti käsitelty mineraali. Läpikuultava kiille on päällystetty erittäin ohuella titaanioksidikerroksella. Tämä päällyste saa värit näyttämään kiilteelle ominaisella interferenssillä riippuen titaanioksidikerroksen paksuudesta ja käytetystä väristä.

Huulipuikkojen puna voi tulla rautaoksidista (ruoste) tai jostain orgaanisesta pigmentistä. Tyypillisesti pigmentti hienonnetaan erittäin hienojakoiseksi risiiniöljyyn sekoituksen yhteydessä. Tämä pigmenttisekoitus sekoitetaan vielä vahan kanssa, jotta siitä saataisiin puikkomainen. Joidenkin silmänalusvoiteiden puna on peräisin karmiinista. Karmiinia valmistetaan Dactylopius coccus -hyönteisestä. Tämä on äärimmäisen kallis aine ja sitä käytetään niin harvoin kuin mahdollista. Oikea karmiini on tavallisesti kalliimpaa kuin kulta.

Kosmeettisia (väri)aineita säännellään erittäin tarkasti. Yhdysvalloissa sääntelevä elin on Food and Drug Administration (vastaa Suomen Elintarviketurvallisuusvirastoa). Kullakin maalla on oma virastonsa, joka valvoo, mitä aineita kosmeettisissa tuotteissa käytetään. Monia kosmeettisia väriaineita käytetään myös elintarvikkeiden väriaineina.

Arvostelua

Daily Mail -lehden (2007) mukaan brittinaiset saavat keskimäärin noin kaksi kilogrammaa kosmetiikkaa ihon kautta imeytyneenä sisäänsä vuosittain. Monissa tuotteissa on myrkyllisiä kemikaaleja.^[3] Vahva ehostus rasittaa ihoa ja vanhentaa sitä ennenaikaisesti.^[4] Eräiden arvostelijoiden mukaan Euroopan Unioni teki virheen kieltäessään kosmeettisten aineiden tutkimisen eläinkokeissa, koska esimerkiksi tutkimatta jäävä syöpävaarallisuus voi aiheuttaa yllätyksiä.^[2]

Naistenlehtien artikkeleita kosmetiikasta on toisinaan arvosteltu. Artikkelien sävy on yleensä myönteinen ja suositteleva. Kosmetiikkaa ei tarkastella arvostelevasti eikä sen tarvetta kyseenalaisteta, vaikka kosmetiikka voidaan haluttaessa nähdä yhtä lailla naista alistavana kuin muslimien huivit. Artikkeleita tehdään arvostelun mukaan pikemminkin ilmoittajien kuin kuluttajien tarpeista lähtien.^[5]

Katso myös

• Ihmisen ulkonäkö
• Luonnonkosmetiikka

Lähteet

• Georg Merzbach: Kauneudenkirja, Lahja naisille, Karisto 1922

Kirjallisuutta

• Luoma, Aija & Kara, Raija: Vaihtaahan kameleonttikin väriään: Kosmetiikan mahdollisuudet ja rajat. 4. korjattu painos. Helsinki: Opetushallitus, 2000 (6. painos 2006). ISBN 952-13-0976-8.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kosmetiikka.

• Heta Muurinen: Luonnonmukaisesti eläinkokeilla? Kumppani 7.7.2009.