uskonto

Uskontojen teemasivu

Uskonnolla tarkoitetaan yleensä uskoa jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Uskonnot ovat muotoutuneet oppijärjestelmiksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.^[1][2]

Suurimmat uskonnot maittain:
sininen = protestanttinen kristillisyys
violetti = katolinen kristillisyys
vaaleanpunainen = ortodoksinen kristillisyys
vihreä = islam
punainen = juutalaisuus
oranssi = hindulaisuus
keltaoranssi = kungfutselaisuus
keltainen, keltavihreä ja ruskea = buddhalaisuus.

Tutkimustulokset uskontojen merkityksestä ihmisille maittain. Prosenttiosuudet sille, kuinka moni pitää uskontoa hyvin tärkeänä:
punainen = hyvin merkittävä
sininen = ei kovin merkittävä
harmaa = ei tietoja.

Uskonnon määritelmä

Pääartikkeli: Uskonnon määritelmä

Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä.^[3] Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan uskonto on käsitteellistys, joka on tehty suuresta määrästä erilaisia uskomuksia, käyttäytymistaipumuksia ja kokemuksia.^[4]

Uskontojen jaottelua

Uskontoja voidaan jaotella monin eri perustein. Jumalakäsityksen mukaan jumalauskoiset uskonnot voidaan jakaa yksijumalisiin (esimerkiksi länsi-Aasiassa syntyneet juutalaisuus, kristinusko ja islam) sekä monijumalisiin (kuten hindulaisuus) ja monistisiin uskontoihin (useat Itä-Aasian uskonnot: buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus ja šintolaisuus).^[2]

Neljä suurinta uskontoa

Luettelo uskonnoista

Uskonto[5]	Väkiluku	Pyhä teksti	Uskonnon tyyppi	Pyhä kaupunki	Perustettu
Kristinusko	2,1 miljardia	Raamattu	abrahamilainen	Jerusalem/Vatikaanivaltio (vain katolilaisille)	Levantti, Ensimmäinen vuosisata
Islam	1,5 miljardia	Koraani	abrahamilainen	Mekka	Saudi-Arabia, vuonna 610
Uskonnottomuus/ateismi	1,1 miljardia	ei ole	N/A	ei ole	N/A
Hindulaisuus	900 miljoonaa	Veda-kirjat	dharmalainen	Varanasi	noin 1700–1100 eKr. , Pohjois-Intia
Shenismi eli kiinalaiset perinteiset uskonnot;taolaisuus,konfutsealaisuus	394 miljoona	N/A	taolainen	N/A	N/A
Buddhalaisuus	376 miljoonaa	Tripitaka	dharmalainne	Bodh Gaya, Lumbini	1400-luku eea. Nepal
Luonnonuskonto	300 miljoonaa	ei ole	ei ole	ei ole	ei ole
Afrikan perinteiset uskonnot	100 miljoonaa	N/A	N/A	N/A	N/A
Sikhiläisyys	23 miljoonaa	Guru Granth Sahib	dharmalainen	Amritsar	1490, Punjab
Juche	19 miljoonaa	N/A	kimilsungismi	Pjongjang	1972 Pohjois-Korea
Spiritismi	15 miljoonaa	N/A	N/A	N/A	N/A
Juutalaisuus	14 miljoonaa	Toora	abrahamilainen	Jerusalem	1500 eaa.
Bahai	7 miljoona	Kitáb-i-Aqdas	abrahamilainen	Akko	1844, Iran
Jainalaisuus	4,2 miljoona	Svetambara,Digambar	dharmalainen	Moodabidri	599–527 eea.
Šintolaisuus	4 miljoona	N/A	taolainen	N/A	Japani
Cao Đài	4 miljoona	Thánh Ngôn Hiệp Tuyển, Pháp Chánh Truyền,Kinh Thiên Đạo Và Thế Đạo	synkretistinen	Tây Ninh	1925 Vietnam
Zarathustralaisuus	2,6 miljoona	Avesta	monoteistinen	ei ole	1400 eaa. ja 600 eaa. ,Persia
Tenrikyō	2 miljoona	Ofudesaki, Mikagura-uta ja Osashizu.	monoteistinen	Tenri	1838 ,Japani
Wicca eli uuspakanuus	tuntematon	N/A	N/A	1900-luvun alku, Englanti
Unitaariuniversalismi	800 tuhatta	ei ole	liberaalinen	Boston	1961, Yhdysvallat
Rastafari	600 tuhatta	Vanha testamentti	abrahamilainen	Addis Abeba	1930-luku, Jamaika
skientologia	500 tuhatta	The New Word	dianetiikka	Los Angeles	1953, Yhdysvallat

Uskonto Suomessa

Pääartikkeli: Uskonto Suomessa

Suomessa 79,7 prosenttia väestöstä kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon^[6]. Uskontokuntiin kuulumattomia on 16,9 prosenttia^[7]

Uskonnollisuus

Pääartikkeli: Uskonnollisuus

Vuonna 2009 julkaistun Gallup Internationalin mielipidekyselyn mukaan vähiten uskonnollisia ovat virolaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset ja norjalaiset. Suomalaiset ovat naapurikansojaan uskonnollisempia ollen vertailussa 14. sijalla. Suomessa 29 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä elämässään. Tutkimuksen mukaan uskonnollisuudella on taipumus vähetä, mitä enemmän yhteiskunta vaurastuu. Länsimaista uskonnollisimpiin kuuluu Yhdysvallat, jossa 65 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä. Maan sisällä uskonnollisuus vaihteli itäisen Vermontin 42 prosentista etelävaltioiden Mississipin 82 prosenttiin.^[8]

Ninian Smart on esittänyt, että monissa uskonnoissa olisi seitsemän uskonnon ulottuvuutta. Näitä ovat Smartin mukaan käytännön ja uskonnollisten menojen ulottuvuus, kokemuksen ja tunteen ulottuvuus, kertomusten ja myyttien ulottuvuus, opin ja ajattelun ulottuvuus, moraalin ja säädösten ulottuvuus, yhteisöjen ja laitosten ulottuvuus ja aineellinen ulottuvuus.

• Käytännön ja rituaalien ulottuvuus tarkoittaa erilaisiin rituaaleihin osallistumista. Myös ajatustasolla hyväksyttyjen oppien noudattaminen on osa käyttäytymistasoa.
• Kokemuksen ja tunteen ulottuvuus tarkoittaa sitä, että uskonnossa esiintyy erilaisia yksilöllisiä tunne-elämyksiä ja vakaumuksia. Näitä ovat esimerkiksi mystiikka, tunne jumalan läsnäolosta ja vaikutuksesta, erilaiset näyt ja valaistumiset.
• Kertomusten ja myyttien ulottuvuus tarkoittaa, että uskontoihin kuuluu joko kirjoittamattomia tai kirjoitettuja kertomuksia ja myyttejä, joihin rituaalit pohjautuvat.
• Opin ja filosofian ulottuvuus viittaa uskonnon teologiaan ja oppiin.
• Etiikan ja säädösten ulottuvuus tarkoittaa, että uskontoihin kuuluu moraalikäsityksiä ja sääntöjä, jotka liittyvät rituaalien toimittamiseen ja sääntelevät uskonnollisen ihmisen elämää.
• Yhteisöjen ja instituutioiden ulottuvuudella tarkoitetaan, että henkilön uskonto on osa ympäröivän ryhmän kulttuuria ja toimii vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tällaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi kirkko, lahko ja kultti.
• Materiaalisella ulottuvuudella tarkoitetaan, että uskonto näkyy kulttuurissa ja vaikuttaa siihen. Uskonto vaikuttaa usein laajasti muun muassa tapoihin ja taiteeseen kuten arkkitehtuuriin, kirjallisuuteen, musiikkiin ja kuvataiteeseen.^[9]

Ninian Smartin luokittelun kaltaisia tutkimukseen perustumattomia luokitteluja on arvosteltu siitä, että ne ovat mielivaltaisia. Smart ei ilmaise täsmällistä kokemusperäistä menetelmää jäsennysten muodostamiseksi. Hän ei esitä perusteluja sille, miksi kyseiset ulottuvuudet on valittu.^[10]

Osmo Koskelainen teki vuonna 1968 sosiologian väitöskirjan aiheesta Maallistuva suomalainen suurkaupunki. Hänen suorittamiensa tilastollisten tutkimusten mukaan uskonnollisuus jakautuu seuraaviin osatekijöihin:

1. Usko uskonnon opinkappaleisiin
2. Aatteellinen uskonnollisuus
3. Kirkon kannattaminen
4. Uskonnollisiin menoihin osallistuminen
5. Uskonnollisten elämysten kokeminen^[11]

Uskonnon alkuperä

Pääartikkeli: Uskonnon alkuperä

Uskonnon syntyä pohti varhain esimerkiksi antiikin ajattelija Lucretius. Hänen mukaansa uskonto syntyi siitä, että ihmiset eivät ymmärtäneet heidät synnyttäneen kaikkeuden toimintaa ja luonnon ilmiöiden syitä, kuinka ihmiset olivat syntyneet ja miksi heidän elinolosuhteensa vaihtelivat onnessa ja onnettomuudessa.^[12]

1900-luvun alussa sosiologi Émile Durkheim esitti, että uskonto on heijastus yhteiskunnasta, yhteiskunnan jäseninsä kohdistavan tottelevaisuuden paineen synnyttämä ilmiö. Alkukantainen heimon ykseyden tuntu palaa nykyaikaisissakin yhteiskunnissa osittain henkiin esimerkiksi sodan aikana, jolloin tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta saa yksilöihin lähes rajattoman vaikutusvallan.^[13][14]

Biologi Richard Dawkinsin mukaan monet uskonnoille ehdotetut kehitysopilliset selitykset ovat toteennäyttämättömiä. Evoluution näkökulmasta uskonnot edustavat Dawkinsin mukaan päinvastoin voimavarojen tuhlausta. Yleensä eläimet säästävät voimavaroja, sen sijaan uskonnot ovat tuottaneet esimerkiksi sotia ja vainoja.^[15] Ihmiset välittävät informaatiota kielellisesti sukupolvelta toiselle. Dawkins kuvailee, kuinka ainakin lapsille eduksi, jos he tottelevat kieltoa uida vedessä, jossa on krokotiileja. Tämän vuoksi ihmisillä on taipumus uskoa myös perustelemattomiin väitteisiin. Dawkinsin mielestä uskonnot ovat haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole evoluution näkökulmasta mitään merkitystä.^[15]

Anthony C. Lunn ei ole Dawkinsin kanssa täysin samaa mieltä siitä, minkä ilmiön sivuvaikutuksia uskonnot ovat. Hän esittää, että ihmisellä on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsiä ilmiöiden syitä ja uskontojen näennäisselitykset ovat tämän ominaisuuden sivuvaikutuksia.^[15]

Uskontojen tunnuksia.
Ylhäältä alas, vasemmalta oikealle:
Rivi 1. kristinusko, juutalaisuus, hindulaisuus.
Rivi 2. islam, buddhalaisuus, šintolaisuus
Rivi 3. sikhiläisyys, Bahá'í, jainalaisuus.

Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan evoluutio on luonut ihmisille mielellisen rakenteen, joka kannustaa käyttäytymään tietyllä tavalla.^[16] Kognitiivinen uskontotiede tarkastelee uskontoa ihmisen mielen toimintana.^[17] Boyerin mukaan ”Uskonto on kognitiivinen loinen, joka pesii aivoissa.”^[18] Boyerin mukaan uskonnolliset käsitteet voidaan yksinkertaistaen selittää siten, että niiden arkiajattelun vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen muodostamien käsitysten ominaisuuksia. Arkiajattelua vastaamaton piirre voi olla esimerkiksi kuollut esivanhempi, joka vaeltaa näkymättömänä ihmisten keskuudessa. Arkiajattelun vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva määrä, koska liian arkiajattelun vastaiset käsitykset ovat vaikeita käsitellä mielessä ja ne unohtuvat nopeasti. Sen sijaan sopivassa määrin arkiajattelun vastaiset käsitykset loisivat aivoissa.^[19] Boyerin mukaan uskonnossa on jotain, mikä saa sen välittymään sukupolvelta toiselle. Kyse on elinkelpoisten ajatusten siirrosta, jota on luonnehdittu meemin eli mielen viruksen käsitteen avulla.^[20][21][22]

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

Uskonnot

• Hyry, Katja & Pentikäinen, Juha (toim.): Uskonnot maailmassa. 5. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28956-6.
• Keene, Michael: Maailman suuret uskonnot. (World religions, 2002.) Suomentanut Kaarina Turtia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29084-X.
• Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja: Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot. (Encyclopedia of new religions, new religious movements, sects and alternative spiritualities, 2004.) Suomennos Kanerva Heikkinen ym. Esipuhe: J. Gordon Melton. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1.
• Smart, Ninian: Uskontojen maailma. (The world’s religions, 1989/1998.) Suomentajat: Livia Hekanaho ym. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-18137-8.
• Terhart, Franjo & Schulze, Janina: Nykymaailman uskonnot: Alkuperä, historia, usko, maailmankuva. (Weltreligionen: Ursprung, Geschichte, Ausübung, Glaube, Weltbild, 2007.) Suomentajat: Eetu Nieminen, Aatos Hiltunen. Bath: Parragon, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2.

Uskontotiede

• Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat: Kuinka uskonto selitetään. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
• Dennett, Daniel C.: Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. (Breaking the spell: Religion as a natural phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2006. ISBN 978-952-5202-96-0.
• Fingerroos, Outi & Opas, Minna & Taira, Teemu: Uskonnon paikka. Tietolipas 205. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-628-5.
• Ketola, Kimmo ym.: Näköaloja uskontoon. 3. tarkistettu painos. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-570-422-7.
• Ketola, Kimmo & Pyysiäinen, Ilkka & Sjöblom, Tom (toim.): Uskonto ja ihmismieli: Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-007-7.
• Laitila, Teuvo: Ihmisen jumalat: Johdatus uskontotieteeseen. Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja. Sarja B, Oppimateriaalia N:o 22. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2006. ISBN 952-458-833-1.
• Pesonen, Heikki (toim.): Uskontotieteen ikuisuuskysymyksiä. Uskontotiede 1. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 1997. ISBN 951-45-7819-8.
• Pyysiäinen, Ilkka: Harvat ja valitut: Kirjoituksia ihmismielestä ja uskonnosta. Yliopistopaino, 2001. ISBN 951-570-494-4.
• Pyysiäinen, Ilkka: Jumalan selitys: 'jumala' kognitiivisena kategoriana. Otava, 1997. ISBN 951-1-14940-7.
• Pyysiäinen, Ilkka: Jumalten keinu: Kiertoajelu uskontotieteessä. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-987-3.
• Sjöblom, Tom & Utriainen, Terhi (toim.): Mikä ihmeen uskonto? Suomalaisten tutkijoiden puheenvuoroja uskonnosta. Uskontotiede 10. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2004. ISBN 952-10-1585-3.

Aiheesta muualla

• Lähdeaineistoa aiheesta Uskontotieteen bibliografia löytyy Wikiaineistossa.

Wikikirjastossa on aihe: Maailman uskonnot.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uskonto.

Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka:

Uskonto

• Etälukio: Uskonto. Opetushallitus.
• Uskonnot ja elämänkatsomus. Ylen Elävä arkisto.
• Uskonto ja uskomusmaailma Valtion taidemuseon kokoelmissa.
• Adherents.com. (englanniksi)
• Religioustolerance.org. (englanniksi)
• Religions. BBC. (englanniksi)

Uskontoaiheiset artikkelit

Merkittävimmät uskonnot	Abrahamilaiset   Bahai · Islam · Juutalaisuus · Kristinusko · Rastafari Intialaiset Ayyavazhi · Buddhalaisuus · Hindulaisuus · Sikhiläisyys Iranilaiset Ahl-e Haqq · Jesidismi · Manikealaisuus · Zarathustralaisuus Itä-Aasia Kungfutselaisuus · Taolaisuus · Šintolaisuus Uususkonnot Cao Dai · Falun Gong · Skientologia · Spiritismi · Tenrikyo · Unitaariuniversalismi · Ufokultti · Uuspakanuus Etniset Afrikan uskonnot · Animismi · Kansanusko · Šamanismi
Muinaisuskonnot	Muinainen Egypti · Muinainen Lähi-itä · Kiinalaiset · Muinainen Kreikka · Germaanit · Keltit · Skandinaavit · Slaavit · Suomalaiset · Gnostilaisuus · Uusplatonismi · Muinainen Rooma · Mithralaisuus
Uskontotiede	Teologia · Uskonnon alkuperä · Uskonnon kehitys · Uskonnonfilosofia · Uskontoantropologia · Uskontohistoria · Uskontopsykologia · Uskontososiologia
Sekularismi	Ateismi · Agnostisismi · Humanismi · Uskonnottomuus

Teemasivu