vokaalisointu

vokaalisointu

  1. fonetiikka kielen piirre, joka rajoittaa sanaan sisältyvien vokaalien laatua. Suomessa sanat ovat takavokaalisia tai etuvokaalisia. Vokaalisoinnun vallitessa samassa sanassa voi esiintyä vain etuvokaaleja tai takavokaaleja. Yhdyssanojen osat ovat tässä suhteessa itsenäisiä.

Esimerkkejä vokaalisointu sanan käytöstä:

Suomen kielessä vokaalit e ja i ovat 'vokaalisoinnun' kannalta neutraaleja ja voivat esiintyä sekä taka- että etuvokaalisissa sanoissa. Pelkästään e ja i vokaaleja sisältävien sanojen taivutuspäätteet ovat etuvokaalisia, esim. t'ie', tiess'ä'.

Synonyymisanakirja

vokaalisointu

  1. assonanssi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Riimisanakirja

vokaalisointu rimmaa näiden kanssa:

sointu, riitasointu, nelisointu, mollisointu, kolmisointu, duurisointu, murtosointu, perussointu, alkusointu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

voivutus, vokaali, vokaalimusiikki, vokaalisointu, vokaalivartalo, vokalisti

Ehdota määritelmää