kaksinkamppailu
substantiivi
-
taistelu tai kilpailu kahden henkilön välillä
He järjestivät kaksinkamppailun.
Etymologia
'kaksi' + 'kamppailu,' tarkoittaen kahden osapuolen välistä kamppailua.
Taivutus
yks. nom. kaksinkamppailu • yks. gen. kaksinkamppailun • yks. part. kaksinkamppailua • yks. ill. kaksinkamppailuun • mon. gen. kaksinkamppailujen kaksinkamppailuiden kaksinkamppailuitten • mon. part. kaksinkamppailuja kaksinkamppailuita • mon. ill. kaksinkamppailuihin
Synonyymisanakirja: kaksinkamppailu
kaksinkamppailu
kaksintaistelu.
Esimerkit: kaksinkamppailu
Ottelu oli tiukka kaksinkamppailu.
Jääkiekossa nähtiin jännittävä kaksinkamppailu.
Hän valmistautui kaksinkamppailuun..
Riimisanakirja: kaksinkamppailu
kaksinkamppailu rimmaa näiden kanssa:
reippailu, hiippailu, kamppailu, valtakamppailu, kuolinkamppailu, shoppailu...
Käännökset: kaksinkamppailu
kaksinkamppailu englanniksi
duel
A duel (gloss).
ranska
duel (m)
kreikka
διαμάχη (f)
unkari
párbaj
italia
duello (m)
venäjä
поеди́нок (m), единобо́рство
Kommentit
Läheisiä sanoja
kaksineuvoinen
kaksineuvoisuus
kaksiniitinen
kaksinkamppailu
kaksinkertainen
kaksinkertaisesti