keikkua

verbi

1. heilahdella vaakasuoraan edestakaisin

   Puunoksa keikkui tuulessa.

keikkua

verbi

1. heilua, heilahdella

Etymologia

Alun perin 'keinahdella', kuvaa edestakaista liikettä tai huojuvaa asentoa.

Taivutus
yks. nom. keikkua • yks. gen. keikun • yks. part. keikkui • yks. ill. keikkuisi • mon. gen. keikkukoon • mon. part. keikkunut • mon. ill. keikuttiin

Mainittu sivuilla

kallistella
kiikkua
kieppua

Synonyymisanakirja: keikkua

keikkua

1. kiikkua, kääntyä, hyppiä, keinua, kallistella, huojua, heilua.

Katso synonyymisanakirja

Slangisanakirja: keikkua

• flengaa: keikkua / roikkua puunoksilla / hypätä : Flengailtii niinku Tartsan ja Cheetah.

Slangi.net

Esimerkit: keikkua

Keinu keikkuu hitaasti tuulessa.
Hän tykkää keikkua vanhassa nojatuolissa.
Puu keikkui vaarallisesti myrskyssä..

Riimisanakirja: keikkua

keikkua rimmaa näiden kanssa:

1. kiikkua, liikkua, roikkua, rikkua...

Katso riimisanakirja

Käännökset: keikkua

keikkua englanniksi

rock, bob around, pitch

• puhekieltä To rock.

Katso keikkua englanniksi

Kommentit

Läheisiä sanoja

keikkamatka
keikkamuusikko
keikkatyö
keikkua
keikunta
keikutella