kelkka
substantiivi
-
liukuväline laskemista varten
Hän laski mäkeä kelkalla.
kelkka
substantiivi
talvella lumella tai jäällä jalasten varassa liikkuva laite
(urheilu) kolmessa kelkkailulajissa käytettävät kelkat
kiskolla liikkuva koneenosa, kuten CD-aseman ulos työntyvä osa
Etymologia
Alun perin germaaninen lainasana, mahdollisesti kantagermaanin sanasta *kelkan. Kelkka tarkoittaa liukuvälinettä, jota käytetään erityisesti lumella.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kelk, pohjoissaame gielka, ruotsi kälke. Englanniksi sled
Alkuperä
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kelk, pohjoissaame gielka, ruotsi kälke. Englanniksi sled
Taivutus
yks. nom. kelkka • yks. gen. kelkan • yks. part. kelkkaa • yks. ill. kelkkaan • mon. gen. kelkkojen kelkkain • mon. part. kelkkoja • mon. ill. kelkkoihin
Mainittu sivuilla
mahakelkka
moottorikelkka
suksikelkka
ohjaskelkka
vesikelkka
Synonyymisanakirja: kelkka
kelkka
reki, ahkio, tarjotin.
Slangisanakirja: kelkka
stigailee: kelkkailla
tseli : Tselillä mentii Hämiksen yli … ei me fiudeja pelätty.
Esimerkit: kelkka
Lapset rakensivat lumikelkan.
Kelkka liukui alas mäkeä nopeasti.
Kelkka jäi jumiin syvään lumeen..
Riimisanakirja: kelkka
kelkka rimmaa näiden kanssa:
mahakelkka, napakelkka, purjekelkka, moottorikelkka, vesikelkka, suksikelkka, rattikelkka, maalarinkelkka, ohjaskelkka...
Käännökset: kelkka
kelkka englanniksi
luge, tray, sled, sledge, sleigh
small sled or sledge equipped with runner runners
snowmobile (gloss)
tray (on CD drive)
ranska
traîneau (m), luge (f)
kreikka
έλκηθρο
unkari
szán, szánkó
italia
slitta (f)
puola
sanie (f)-p, sanki (f)-p
romania
sanie (f)
venäjä
са́ни (m)-p, са́нки (f)-p, сала́зки (f)-p, на́рты (f)-p qualifier drawn by dogs or reindeer