pakka (2)

substantiivi

1. Tavaroiden tai esineiden joukko, joka on pakattu yhteen.

   Tuo pakka sisältää talvivaatteita.

Taivutus

yks. nom. pakka, yks. gen. pakan, yks. part. pakkaa, yks. ill. pakkaan, mon. gen. pakkojen pakkain, mon. part. pakkoja, mon. ill. pakkoihin.

Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:

Etymologia

Korttipakka, tarkoittaa pelikorttien pakkaa.

Katso myös: pakka, korttipakka, käsipakka, keulakoroke, pinkka

Synonyymisanakirja

pakka (2)

1. kasaus, levy.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Vanha sananlasku sanoo

Käännökset

Läheisiä sanoja

pakinointi, pakinoitsija, pakista, pakka, pakkaaja, pakkaamo

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Mitä tarkoittaa pakka sekaisin?