peruslukusana

peruslukusana

substantiivi

  1. kielitiede lukusanan perusosa (esimerkiksi yksi, kaksi, yhdeksän, kymmenen, sata, tuhat tai miljoona), joista saadaan keskenään yhdistelemällä niitä suurempia lukuja vastaavia yhdyslukusanoja; osittain peruslukusanamaisesti toimivat myös numeraalit nolla, puoli ja tusina

Liittyvät sanat: perusnumeraali

Riimisanakirja

peruslukusana rimmaa näiden kanssa:

hakusana, otsikkohakusana, iskusana, lukusana, kardinaalilukusana, ordinaalilukusana, järjestyslukusana

Lisää riimejä

Ehdota määritelmää